Aina yhtä ihana Verla

Aurinko paistaa ja tuuli suhisee puissa. On ihanan rauhallista. Istun pöydässä, joka sijaitsee keskellä isoa nurmikenttää. Kentän ympärillä on vanhoja rakennuksia. Vanha lato, jossa joskus tanssittiin latotansseja, toimii nykyisin näyttelytilana. Vanhassa tallirakennuksessa on pieniä käsityöpuoteja, joista voi ostaa paikallisten käsityöläisten tuotteita. Tallirakennuksen edessä olevalla pöydällä on pulmapelejä, joita jokainen voi käydä kokeilemassa. Suosikkini on toisissaan kiinni olevat kaksi naulaa, jotka pitää irrottaa käyttämättä voimaa. Miksi se on suosikkini? Koska sain naulat irti toisistaan vajaa kaksi viikkoa sitten. Muita pulmia en ole tänä kesänä ratkaissut.

Nurmikentän yhdellä laidalla on vanha vaaleatiilinen talo – Myllymakasiini. Se on seissyt paikallaan jo vuodesta 1902. Päädyssä olevista isoista ovista kulkee ihmisiä sisään ja ulos. Ulostulevilla ihmisillä on mukanaan sisällä toimivasta kahvilasta ostettuja herkkuja. Sieltä mekin edessämme olevat herkut ostimme. Paikan päällä paistetut gluteenittomat vohvelit – vohvelot, kuten me niitä nimitämme. Vohveli on päältä rapea ja sisältä pehmeä. Sen päällä on hilloa, kermavaahtoa ja nomparelleja. Vohvelilautasen vieressä on jalallinen lasi, jossa poreilee mustikkalimua. Melko täydellistä.

Olemme kolmenkymmenen kilometrin päässä Kouvolan keskustasta, Verlassa. Paikassa, jossa olen lapsena viettänyt kesälomia. Verla toimi silloin Kymin paperitehtaan lomakylänä. Nykyisin Verla kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin.

Minulla on monta muistoa Verlan alueelta. Yksi muistoista on, kun äitini opetti minulle valssinaskeleita vanhan ladon edessä latotanssien aikaan. Toinen muisto on ladon takaa alhaalla olevalta nurmikentältä, jossa pelasimme Verlan kesäpelejä kesäisännän ohjaamina. Oli renkaanheittoa, saappaanheittoa, hevosenkengänheittoa. Olen varma, että peleihin kuului muitakin kuin heittolajeja, mutta jostain syystä nämä ovat jääneet mieleeni. Kesäpeleihin osallistuivat niin lapset kuin aikuisetkin.

Minusta on ihana kävellä Verlan alueella ja kertoa Säteelle muistoja lapsuuteni lomista. Kerron päärakennuksen lounaista ja mietin ääneen, miten päärakennuksen kaarevat etuportaat näyttivät paljon leveämmiltä silloin, kun oli lapsi. Ihmettelen, miksi ne on päästetty rapistumaan. Päärakennuksen takaportailla otetussa valokuvassa pikkuveljeni istuu Verla-paita päällään, tikkari suussa, kuhmu otsassaan.

Kerron rannalla vietetyistä hetkistä. Siitä miten rannan vasemmassa reunassa oli lastenranta, missä peltinen liukumäki seisoin matalassa rantavedessä. Näytän pientä saarta kymmenen metrin päästä rannasta. Nyt villiintyneeksi päästetyltä rannalta katsottuna, saarta ei oikein edes erota saareksi, koska saaren ja rannan välillä on korkeaa kaislikkoa. Kun olin pieni, ehkä kaksikymmentä metriä ympärykseltään oleva minisaari, oli meille seikkailujen saari, minne saivat mennä ”vain isot lapset” eli ne, joiden jalat ylettyi pohjaan koko matkan rannalta saareen.

Kerron Säteelle, kuinka 8-vuotiaana seurasin äidin kanssa Los Angelesin olympiakisojen naisten keihään finaalia mustavalkoisesta pienestä mummolasta lainatusta matkatelevisiosta keskellä yötä. Jos, siis kun, nukahdin kesken kisojen, äiti herätti minut aina ennen Tiina Lillakin heittovuoroa. Silloin neljävuotias pikkuveljeni nukkui viereisessä huoneessa. Muistan jopa sen missä mökissä silloin majoituimme. Pikainen pyörähdys Verlan nettisivuilla kertoo, että kyseistä mökkiä ei tällä hetkellä vuokrattavien mökkien listalla ole.

Käymme katsomassa kalliomaalauksia, joiden kerrotaan olevan jopa 7000 vuotta vanhoja. Vaikka kuinka kovasti yritämme saada maalauksista selkoa, näemme lähinnä jäkälän peittämää kallionseinää. Alla olevassa kuvassa on päällekäin itse kalliomaalaus ja piirretty kuva siitä. Ihan on saman näköiset. Ehkä.

Retkemme päätteksi päätämme, että tulemme Verlaan vohveleille, kolmennen kerran tänä vuonna, ennen kuin Verla uinahtaa talviunilleen syyskuun lopussa. Se on hyvä päätös!

** ** ** ** ** ** ** ** **

Verlan alueella on Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, joka on nykyisin museo. Ollut museo jo usean kymmenen vuoden ajan. Puuhiomolle ja pahvitehtaalle pääsee tutustumaan opastetulla museokierroksella. Kävimme museokirroksella aiemmin kesällä Säteen ja kesävaihtarimme Anahjahin. Jos oikein muistan, oli se museokierros minulle neljäs. Lapsena en museokierrosta kovin mielenkiintoisena pitänyt, mutta mitä vanhemmaksi vartuin, sitä enemmän sain siitä irti.

Oletko sinä käynyt Verlan tehdasmuseokierroksella? Kierroksen alussa näytetään video, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Varsinaisella kierroksella tulet kokemaan ahaa-elämyksiä videoon liittyen. Enempää en kerro. Mene ja koe. Verlan tehdasmuseo on auki toukokuun alusta syyskuun loppuun, ehdit sinne siis vielä tänä syksynä. Itse en museoista paljon välitä, mutta tuo museokierros on mielettömän hyvä ja mielenkiintoinen! Suosittelen sitä lämpimästi. Jos museokierros ei innosta sinua lähtemään Verlaan, lähde vohveleiden takia!

Janna