Donitseja, karuselli, baseballia ja ilotulitus

Hartosen perhe suunnisti tänään Kanadasta takaisin Yhdysvaltoihin. Mississaugasta lähdettiin klassisesti 40 minuuttia aiotun aikataulun perässä, mutta perille päästiin hyvissä ajoin. Pientä otsahikeä aamusta aiheutti tavaroiden autoon pakkaaminen. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, matkatavaramäärä on kasvanut reissun aikana yhdellä isolla pinkillä matkalaukulla sekä pinkki-mustalla treenikassilla. Yksi matkalaukuista ja pinkki-musta treenikassi piti sijoittaa Säteen seuraksi takapenkille. Seuraavalla reissulla pitää varmaan vuokrata jo tila-auto 😉

Rajanylitys meni ihan jouhevasti pienestä vessahädästä huolimatta. On muuten melko tuskaisaa istua autojonossa ja miettiä, että olisi sittenkin pitänyt pysähtyä kerran ennen rajaa. Pikainen helpotuspysähdys heti Buffalon ulkopuolella ja samalla tankattiin auto. 
Luottokortin käyttäminen on ihan erilaista USAssa ja Kanadassa. Kanadassa se on melkolailla samanlaista kuin Suomessa, eli sirukortilla mennään ja pin-koodin kun tiedät pärjäät hyvin. Jos korttisi hukkaat, ei sitä kuka tahansa voi käyttää, jolleivät ole selvittäneen pin-koodiasi. Mutta USAssa. Bensa-asemalla tuikkasin kortin koneeseen, otin sen sieltä ulos ja tankkasin. Kone ei pyytänyt pin-koodia eikä mitään muutakaan. Eli olisin voinut käyttää tankatessa kenen tahansa korttia… Syracusen Outlet-alueella kortilla maksaessani, minulta ehkä joka kolmannella kerralla kysyttiin henkkarit. Pin-koodia en tarvinut kertaakaan. Olenkin aina poliisisarjoja katsoessani ihmetellyt, mies voi käyttää naiselta varastettua luottokorttia tai päinvastoin. No nyt sekin selvisi. Kukaan ei kysele mitään.

Maisemat matkalla oli taas todella huikeita. Ohitimme monia tuulivoimaloita (vai miksi noita nyt kutsutaan) ja ajoimme usena pienen kaupungin ja kylän läpi. Valitsin tarkoituksella maisemareitin. Ja se kannatti.

Säde on koko reissun ajan halunnut mennä Donkkaavaan Donitsiin (Dunkin’ Donuts). Niinpä lupasin tytölle tänään, että heti kun ensimmäinen Donkkaavan Donitsin kyltti näkyy, me pysähdymme. Donitsi pit-stop oli Dansvillessa puoli kolmelta eli vajaan neljän tunnin ajon jälkeen.

Matkasuunnitelmaa tehdessäni, olin bongannut netistä, että Binghamtonissa on vanhoja karusellejä. Yhden niistä olin sovittanut reitillemme ja taas voin todeta, että kyllä kannatti. Karuselli oli upea!

Karuselli oli tämän rakennuksen sisällä.
Täydestä puusta käsinkaiverrettuja…

Minun ratsuni

Binghamtonista matkaa Moosiciin Pennsylvanian osavaltioon, seuraavaan yöpymispaikkaamme, oli enää reilu tunti. Löysimme hotellille taas uskollisen navigaattorimme avulla. Kävin pikaisesti kirjautumassa sisään, emme edes käyneet huoneessa vaan hyppäsimme takaisin autoon ja ajoimme baseball-peliin. Olin kartasta katsonut, että peli on niin lähellä hotellia, että matkan voi ihan hyvin kävellä, mutta nuori mies respassa sanoi, että peliin on viisasta mennä autolla. Autolla siis.

Jotenkin olin kuvitellut, että menemme jollekin pikkukaupungin pikkuruiselle stadionille, mutta paikka olikin valtavan iso. Siis siihen nähden mitä olin kuvitellut. Tiellä, jolta stadionille käännyttiin, oli oikein poliisi ohjaamassa liikennettä. Parkkipaikalla oli lisää ihmisiä ohjaamassa liikennettä. Kaikki sujui hyvin jouhevasti. Auto parkkiin ja stadionille.
Ennen peliä piti tietenkin käydä ostamassa evästä. Corn dogeja ja ranskalaisia. Täällä Amerikassa on hyvin yleistä, että ihmisen syövät katsomossa. Ruokatiskeillä ruuat laitetaan ihmisille käteviin laatikoihin, joissa ruuat on helppo kuljettaa mukanaan katsomoon. Penkeissä on yleensä valmiiksi mukipidikkeet juomia varten.

Corn dog maistui sekä isälle että tyttärelle.

Tapahtumana baseball-peli oli todella hieno. Itse peli oli hyvin hidastempoista verrattuna suomalaiseen pesäpalloon, mutta oheistoimintaa oli sitten sitäkin enemmän. Vuoroparienvaihdossa oli milloin minkäkinlaista kilpailua renkaanheitosta ilmapallojen puhkomiseen.

Quills ja Säde

Peli kesti vajaan kolme tuntia. Pelin aikana huomasi hyvin, että tapahtuma itsessään on monelle tärkeämpi kuin peli. Ihmiset olivat selkeästi tulleet tapaamaan toinen toisiaan ja nauttimaan hyvästä seurasta ja siinä samalla katsomaan peliä. 

Seuraavasta neljästä kuvasta näkyy hyvin, miten ilta laskeutui stadionin ylle.

Pelin voitti kotijoukkue Scranton/Wilkes-Barre RailRoaders ja ilta päättyi vahtavan hienoon ilotulitukseen. Ilotulitus oli isompi kuin Kouvolassa vuoden vaihtuessa. Ilotulitus-hulluna minä tietysti nautin joka solullani!

Champ ja Säde

Nyt olemme majoittuneet hulppeaan hotellihuoneeseemme, jossa on kahden sängyn lisäksi kulmasohva, työnurkkaus, ISO kylpyhuone ja isompi vaatehuone kuin meillä kotona. Säde piirtää sängyssä ja Mika on löytänyt telvisiosta NBA-kanavan ja minä tuttuun tapaani käyn läpi päivän aikana otettuja kuvia ja kirjoittelen tänne matkapäiväkirjaan. Kaikki ovat siis tyytyväisiä <3

Aamulla heräilemme ennen kymmentä hotellin aamupalalle ja sen jälkeen suuntaamme Dodgen keulan kohti New York Cityä. Pikkuhiljaa alkaa jo jännittämään, miten selviän laivan kokoisella vuokra-autollani NYC:n vilkkaassa liikenteessä. Ei se voi sen kummempaa olla kuin Puntolla ajaminen Kouvolassa. Vai voiko?
Janna