Elämää Espanjassa

Hola!

Eilen ja tänään olemme eläneet arkea Casa Kummilassa. Pojat herää kukonlaulun aikaan, jolloin me Säteen kanssa käännetään vielä kylkeä. Jossain kohtaa aamua Rasmus tulee, ilmoittamaan, että Espanjassa on herätty jo. Aamutoimet ja liikkeelle!

Eilen suuntasimme kohti Miramar-kauppakeskusta. Autolla sinne hurauttaa kymmenessä minuutissa, jos ei ota aikaan mukaan sitä, kun pakataan autoon yhdet rattaan, kaksi istuinta, kolme lasta ja kaksi aikuista. Toiseen päähän, kun päästään, puretaan autostakaksi aikuista, kolme lasta ja rattaat. Istuimia emme siellä kanna mukanamme, joten ne voivat jäädä autoon.

Miramarissa meilä oli treffit Helenan (johon tutustuimme lentokoneessa tänne tullessa) ja hänen poikiensa kanssa. Rasmus tuli oikein hyvin juttuun Helenan vanhemman pojan kanssa ja pojat touhusivat keskenään, sillä aikaa, kun Minna ja Säde tyhjensivät Primarkia ja me Helenan kanssa höpötimme samalla kun katsoimme pienempien poikien perään.

Porukalla kävimme Helenan suosituksesta syömässä ravintolassa nimeltä PadThaiWok. Mielettömän hyvää ruokaa! Nuudeleita oli ainakin kuutta eri lajia, lisäksi tietenkin riisi. Saat itse valita haluatko kanaa, lihaa vai katkarapuja, vai jotain noista tai ehkä kaikkia. Myös valmiita annosvaihtoehtoja oli monta ja mikä parasta, melkein kaikki annokset sai gluteiinittomana!

Minä otin valmiin annoksen, jossa oli kanaa, cashewpähkinöitä ja riisiä. Säde valitsi jonkun nuudeleista sekä lihan, kanan ja katkaravut.

Ruokailun jälkeen suuntasimme kauppakeskuksen katolle, johon on rakennettu joulumaa! Päiväsaikaan kiva, illalla pimeässä kuulemma huikea! Suunnitelmissa on mennä sinne ilta-aikaan vielä ennen kotiinlähtöä.

Katolla on myös mikroautorata sekä baari/kahvila.

Illalla Jani lähti Samun kanssa kävelylle, Sädeja Rasmus jäivät kotiin, Minna ja minä lähdettiin kauppaan. Hipercorin (paikallinen Prisma) yläkerrassa on kauppa nimeltä El Corte Ingles, joka on vähän vastaava kun Stockman tai Sokos Suomessa. Osastoittain laukkuja, miesten pukeutuminen, naisten pukeutuminen, kosmetiikka jne. Alimmassa kerroksessa on ihana joulumaa. Kaikke kivaa jouluista koristetta ja askartelutarviketta.
Nää on niin suloisia!
Musiikki soi ja luistelijat luistelevat kahdeksikkoa.
Musiiki soi ja karuselli pyörii!

Maailmanpyörä 🙂

Siellä menee pieni juna!

Minulla on näistä videokin. Katsotaan saanko sen ladatuksi tänne. Jännittää ihan itseänikin, että onnistuuko se vai ei. Video on puhelimella, blogia kirjoitan tabletilla (ja erillisellä näppiksellä). Kuvien siirtely langasttomasti laitteesta A laitteeseen A ja sieltä blogiin onnistuu jo, mutta video. Lataa, lataa, lataa… 10 min myöhemmin tiedonsiirto edelleen käynnissä. Postaan blogitekstin. Lisään videon tänne myöhemmin jos onnistun.

Noinhan siinä sitten kävi. Video on liian iso.

Seimiasetelmienaskartelutarvikkeet. Väitän, että tuo on yhdyssana. Voin olla väärässäkin. Niinkin on päässyt josku tapahtumaan. Takaisin asiaan. Tsekkaa nää!

Erilaisia runkoja,joista voi tulla talojaa, kojuja, talleja jne.

Rekvisiittaa! Eläimiä, kasveja, astioita jne.

Näistä voi rakentaa vaikka koko joulukuvaelman! Vähän samaan tyyliin niin kuin rakentaisi ja sisustaisi nukkekotia. Tahtoo rakentaa oman!

Tänään oli Minnan kahvakuulapäivä. Annettiin Janille työrauha ja lähdettiin lasten kanssa ulos. Tien toisella puolella on puisto, jossa on leikkipaikka. Rasmus intopiukkana huiteli menemään potkulaudallaan ja Samu juoksutti Sädettä ympäri puistoa. Ulkoilun jälkeen ruokaa ja päiksyille. Siesta on yksi suosikeistani ja yksi inhokeistani täällä Espanjassa. Suosikki silloin, kun itsekin voi viettää siestaa ja ottaa päiväunet. Inhokki silloin, kun haluaisi vaikka shoppailla ja kaupat on kiinni, koska on siesta!

Illalla oli Minnan ja Janin Date Night he lähtivät yhdessä ravintolaan. Me muut keksittiin muuta tekemistä. Ensin ruokailtiin ja sen jälkeen Säteen kanssa pakattiin pojat autoon ja lähdettiin tutkimusmatkalle. Ja voi mitä me löydettiinkään! Mahtava merirosvolaiva. Siellä vierähti helposti reilu tunti, kun Rasmus juoksi hai-kalaa, eli Janna-kummia, karkuun ja Samu juoksi Sädettä karkuun. Oli hyvin väsynyttä väkeä, kun tultiin kotiin. hdeksään mennessä kaikki kolme lasta, myös Säde, oli jo sängyissään. Tosin epäilen vahvasti, että pojat nukkuu, mutta Säde somettaa.

Kolme yötä jäljellä Casa Kummilassa. Päiviä jäljellä enää kaksi, koska lento Suomeen lähtee sunnuntaiaamuna jo seitsemältä. Voi kamaluus, kuinka aikaisin pitääkään herätä, että ehtii lentokentälle ajoissa. Extra-aikaa on varattava vuokra-auton palautuksen takia. Meidän tuurilla ajetaan väärästä rampista ensin sinne ja tänne ja tonne. Ja lopulta ollaan Madridin kentällä palauttamassa autoa.

Minä olisin valmis jäämään tänne! Espanjaan tai Portugliin. Syitä on monia, mutta suurin niistä on valo. Se tekee mielialalle niin paljon! Ihminen, tässä tapauksessa minä, joka elää kaamosajan kuin pitkässä horroksessa, herää täällä eloon. Täällä on mielellä hyvä olla.

Toinen syy on kauneus. En puhu pelkästään luonnosta, rannasta ja maisemista. Se pitää sisällään myös miten täällä paikat on rakennettu ja miten paikoista pidetään huolta. Kadut on siistejä, roskia ei ole. Illalla pimeä tulee jo kuuden jälkeen, mutta katujen valaistus on hyvä. Se, miltä kaikki näyttää tässä vaaistuksessa, on vaikea kuvailla. On ihan kuin seikkailisi kirjan sivuilla tai postikortissa.

Olen myös oppinut tietyllä tasolla arvostamaan espanjalaista ”ei tässä mihinkään kiire ole -menttalliteettia”. Tekee hyvää tälläiselle minulle kaikki heti nyt -ihmiselle, kun jotuu vähän hidastamaan tahtia. Ensimmäisen kerran kun kävin täällä kaupassa ja kassaneiti kaikessa rauhassa luki viivakoodeja ja samalla höpötti jollekin toiselle jonnekin, meinasin räjähtää sisäisesti. Kihisin päässäni, että tee nyt työsi ja lakkaa juoruamasta. Ei minulla mihinkään kiire ollut. Se vaan jotenkin nyppi, ku toinen eteni niin hitaasti. Viikko tekee ihmeitä! Eilen kaupassa kassalla ei minullakaan ollut mihinkään kiire, ei ajallisesti eikä sisäisesti. Jos kassaneidillä on asiaa jollekin toiselle siinä välissä, niin höpöttäköön.

Mitä minä täällä tekisin? En minä tiedä. Töitä varmaan. En ole ajatuksissani vielä niin pitkälle päässyt. Ja meillä kotona elää yksi mies, jolla on varmasti asiaan sanansa sanottavana. (Terkkuja kotiin 😘) Mutta laitetaan asia ajatuksen tasolla itämään. Ehkä mekin joskus elämme talvet Espanjassa (tai Portugalissa!) ja kesät Suomessa. Sitä paitsi minä olen jo yläkoulussa ollessani itselleni luvannut, että jos lukion tavalla tai toisella saan läpi, muutan vuodeksi ulkomaille. Valkolakin sain 21 vuotta sitten. Vielä en ole ulkomailla asunut. Olisiko jo kohta aika?

Janna