Espanjalainen liikennekulttuuri ja nainen navin sisällä

Hola!

Olen muutamaan otteeseen viitannut meidän naviin ja sen temppuihin, sekä espanjalaiseen liikennekulttuuriin. Pohditaan niitä nyt hieman lisää. Nämä ovat minun henkilökohtaisia ajatuksiani ja havaintojani, enkä ota vastuuta siitä, jos joatain näistä otat mallia ja töppäät.

Liikenneympyrät

Espanja todellakin on liikenneympyröiden luvattu maa. En tiedä olisiko joku espanjalainen peräti keksinyt liikenneympyrät tai kiertoliittymät, miksi niitä nyt kukakin kutsuu. Mutta niitä on siis PALJON.

On pieniä liikenneympyröitä, joissa silti on aina vähintään kaksi kaistaa. On isoja liikenneympyröitä, joissa on joko kaksi vähän leveämpää kaistaa kuin pienessä liikenneympyrässä tai jopa kolme kaistaa. Sitten on jättiliikenneympyrät, jotka on niin isoja, ettet näe kokonaisuutta. Ja vielä tämän päälle on liikenneympyröitä, joissa on liikennevalot. Valot sisään mennessä ja joskus myös liikenneympyrän sisällä. Näissä liikenneympyröissä on yleensä vähintään kolme kaistaa.

Suomessa meillä on selkeä sääntö: liikenneympyrässä ajetaan suoraan ja vilkutat kun poistut. Espanjassa on. Hmm. Miten sen nyt sanoisi. Tapa. Kai niillä oikeasti joku laki ja sääntökin liikenneympyrässä ajamisessa on, mutta niitä tapoja on yhtä monta kuin kuljettajia.

Ensinnäkin, jos poistut heti ekasta oikealle, vilkutat oikealle, jo ympyrään mennessäsi. No näin tekevät monet Suomessakin. Mutta jos et poistu ekasta, vilkutat vasemmalle, että seuraavasta liitymästä sisään ajava tietää, ettet ole poistumassa, ja otat vilkun pois päältä, kun haluat poistua.

Jotkut ajavat niin, että vilkuttavat oikealle, jos haluavat poistua ekasta, eivät vilkuta ollenkaan, jos poistuvat toisesta (eli ajavat ns. suoraan läpi) ja vilkuttavat vasemmalle, jos poistuvat vasta kolmannesta (tai sitä seuraavasta) ja sammuttavat vilkun, kun poistuvat liikenneympyrästä. Kuulostaako sekavalta? Sitä se todellakin on.

Hyvin harvoin, eli ei melkein koskaan, on infotaulu ennen liikenneympyrää. Siis mitään sellaista, josta näkisi mihin pääsee mistäkin ulosajosta. On uskottava navin pientä naista, joka on aina myöhässä! Sitä voisi kuvitella, että kartturi sen kun lukee karttaa ja sanoo ajoissa, että tuonne, mutta kun sisäänajoja on neljä ja ulosajoja on neljä, niin että jokaisella ei ole ainoastaan omaa kaista vaan ikään kuin oma tie, niin perässä on vaikea pysyä. Noin tsiljoona kertaa ollaan poistuttu väärästä kohdasta. Onneksi liikenneympyröitä on niin tiheästi, että seuraavassa voi heittää täyden kiepin ja palata takaisin sinne, missä meni jotakin pieleen.

Ja kun opasteita ei ole, on välillä melkoinen arpominen siitä, millä kaistalla pitää olla, kun liikenneympyrään ajaa sisään. Se on selkeää, että jos poistun ekasta, ryhmityn oikealle kaistalle ja jos poistun tokasta ryhmityn vasemmalle kaistalle tai siis keskikaistalle tai siis, öööö.

Miten minä ajan? Go with the flow! Follow that red car! Katson aina mitä muut tekee ja toimin sen mukaan. Yleensä vilkutan kuten Suomessa, eli poistuessani liikenneympyrästä. Nettitutkimukseni mukaan niin sanoo myös Espanjan liikennesäännöt.

Liikennevalot

Hyvin hämmentävää. Mitä pitää tehdä jos keltaiset valot vilkkuu? Siis niin, että on tuplavalot. Ekoissa valoissa vilkkuu kaksi keltaista valoa ja jälkimmäisissä valoissa on punaiset. Onko se sama kuin Suomessa, että mennään liikennemerkkien mukaan? Vai jotain muuta. Se on meille vielä ihan pimeän peitossa. Joskus paikalliset ajaa keltaisilla ja joskus ne ei aja. Kuten sanoin, hämmentävää! Me mennään, jos muut menee ja välillä seisotaan tientukkona. Tähän en ole googlailustani huolimatta löytänyt selitystä.

Nopeusrajoitukset

Niitä riittää. Valkoinen tikun päässä oleva pyöreä taulu, jossa punaiset reunat ja keskellä numero. Numero kertoo, millä nopeudella pitäisi ajaa. PITÄISI. Tikkarissa lukee 90. Tarkoittanee siis sitä, että pitäisi ajaa maksimissaan 90 km/h. Tuntuu, että valtaosa espanjalaisista ajattelee, että se tarkoittaa, että pitää ajaa vähintään 90 km/h. Toki siellä on sitten ne muutamat, jotka tulevat perä edellä vastaan isolla tiellä, kun ajavat kuutta- tai seitsemääkymppiä. Ja kun sellaisen ja meidän auton välissä on joku joka ajaa kovempaa ja vaihtaa kaistaa vauhdilla, niin yhtäkkiä on sen hitaamman auton perä edessä. Turvaväli!

Jokus silloin tällöin tulee vastaan tikkari, joka näyttää samalta kuin Suomessa. Keltainen taulu, jossa punaiset reunat. Tämä on hyvin hämmentävää. Ensin on valkopunainen tikkari, jossa 120 ja heti perään keltapunainen tikkari jossa 100. Hetken päästä saattaaolla myös sininen neliötikkari, jossa lukeekin 60. Ensimmäinen on selkeä, viimeisen oletan tarkoittavan suositusnopeutta, mutta tuo keltapuneinen? Ja miksi se on heti punavalkoisen perässä? Selitystä en ole netistä löytänytt, mutta olen tullut seuraavaan johtopäätökseen: 120 on se yleinen nopeus sillä tiellä, mutta tilapäisesti, esimerkiksi tietyön tai jonkun muun takia, on syytä ajaa hitaammin, vaikka 100 km/h.

On myös pyöreitä sinipohjaisia liikennemerkkejä, joissa on numeroita. Ne osoittaa alinta nopeutta, jota kyseisellä tiellä saa ajaa. Portugalin puolella törmäsimme motarilla siihen, että saman kepin päässä on kaksi tikkaria. Ylempänä se valkoinen punareunainen, jossa 120 ja alla sinipohjainen valkoreunainen, jossa oli 50. Motarilla pitää siis ajaa vähintään viittäkymppiä, mikä minun mielestäni on ihan liian hiljaa sujuvaa liikennettä ajatellen.

Vielä oudompaa on kun törmäät siihen, että kun nopeusrajoitus on 60, tulee vastaan tikkari, jossa on 80. Tässä ei vielä mitään, mutta kun 50 m myöhemmin on taas tikkari jossa on 60. Siis saa ajaa 80 kaikki 50 m?

Kiihdytyskaistat

Joita ei aina ole. Tulet rampilta alas isolle tielle STOPin takaa! Yritä siinä sitten päästä liikenteen sekaan, jossa edetään yhdeksääkymppiä! Tai jos se kiihdytyskaista on, niin sitä ei osata hyödyntää kiihdyttamiseen, vaan mennään sitä viittäkymppiä ja kurkitaan, josko johonkin väliin pääsisi menemään. Se täytyy tämän maan liikenteen kunniaksi sanoa, että tietä täällä annetaan tosi hienosti. Jos isolla tiellä näkevät, että joku on sinne tulossa, vaihtavat kyllä kaistaa ja antavat tietä!

Pysäköiminen

Espanjassa tuntuu olevan vallassa luova pysäköinti. Parkkipaikkoja on huomattavan paljon vähemmän kuin mitä niitä tarvittaisiin. Ja kun varsinaista parkkitilaa ei ole, otetaan käyttöön kaikki muu. Ei tunnu haittaavan, jos parkkeeraat risteysalueelle tai jopa liikenneympyrään, jos muualle ei mahdu. Kyllä! Kun oltiin Marbellassa hoitamassa sitä Cross Border -asiaa, oli siinä autovuokraamon kohdalla liikenneympyrä, johon oli pysköity autoja. Mikäs siinä, jos kerran liikenneympyrässä on kaksi kaistaa, niin onhan siinä ulommalla kaistalla tilaa parkkeerata.

Useammin kuin kerran olemme todistaneet sitä, että auto on ajettu tien suuntaiseen tienvarsiparkkiin poikittain, kun muuten ei mahtunut. Tai suojatien kohdalle. Kunhan jalankulkija jostain sen auton ympäri pääsee… Huh huh. Ja jos on ihan pakko päästä kappaan, eikä parkkipaikkaa ole, heitä auto poikittain muiden parkkeerattujen autojen perään ja laita hätävilkut päälle!

Jalankulkija määrää

Jalankulkija on täällä kuningas. Nimenomaan etelä-Espanjassa. Auto väistää ja sillä simppeli. Paikalliset jalankulkijat paukkaa tielle usein katsomatta mihinkään suuntaan. Välillä, kun liikutaan kävellen ja joku antaa tietä (mikä täällä siis on tapana) minä kiitän kättä heilauttaen. Kuskiparat varmaan luulee, että huidon niile jostain syystä.

Nainen navigaattorin sisällä

Olemme täällä reissussa käyttäneet Google Mapsin offline-karttoja minun puhelimestani. Me vahvasti epäillään, että se nainen siellä navin sisällä nauraa kippurassa, kun se ajattaa meitä mitä ihmeellisimpiä reittejä milloin mihinkäkin. Perille toki ollaan joka kerta päästy, mutta uskallan väittää, että kolmena kertana neljästä perille olisi päässyt helpomminkin. Sitä todistimme mm. silloin, kun seikkailimme ulos Sevillasta. Iso katu. Käänny vasemmalle, pikkukatu. Käänny oikealle, pikkukatu. Käänny vasemmalle, iso katu. Miksi ei voinut ajaa vain suoraan sitä isoa katua ja kääntyä kerran vasemmalle, kun kerran päädyttiin samalle kadulle? Säde on onneksi oppinut niitäkin ennakoimaan, mutta kamalasti ei voi mennä oman mielen mukaan, kun täällä on ihan hirveästi yksisuuntaisia teitä. Mitä pienemmillä kaduilla liikutaan sitä enemmän on luotettava naviin ja sitä omituisempia reittejä se neuvoo.

Ja se nainen siellä navin sisällä on koko ajan myöhässä. Se käskee poistumaan liikenneympyrästä siinä vaiheessa, kun ollaan poistuttu sieltä jo. Se käskee kääntymään siinä kohtaa, kun millisekunti sitten olisi pitänyt tehdä ratkaisu kääntyäkö vaiko eikö kääntyä. Tai se ilmoittaa liian aikaisin, että pitää kääntyä, niin kuin tänään, kun suunnistimme ulos Portugalin Portimaosta. Se oli kyllä selainen perinteinen järki vastaan navigaattori -tilanne. Navi huutaa käänny ensimmäisestä liittymästä oikealle, niin minä käännyn, vaikka kyltissä luke Faro, joka on siis päinvastaisessa suunnassa kuin Lagos, johon olimme matkalla. Minä vielä tiesin sen, koska olimme juuri Farosta tulleet. Hölmö! Olisi pitänyt kääntyä vasta toisesta liittymästä, jossa ihan selkeästi luki Lagos. Mutta ei, jos nainen navin sisällä sanoo, että ekasta käännytään, niin käännytään sitten.

*     *     *     *     *

Ei täällä Espanjassa (tai Portugalissa) ajamista tarvitse pelätä. Haastavampaa minusta oli ajaa Italiassa Milano-Venetsia motaria ja Milanon keskustassa. Italiassa, kun kaikki tiet ovat todella paljon kapeampia kuin muualla ja kuskit kahdeksan kertaa hullumpia. Sielläkin pätee Go With the Flow. Jos et uskalla ajaa suurinpiirtein yhtä hullusti kuin paikalliset, ei kannata autolla sekaan mennäkään.

Turvallisia kilometrejä meille ja teille maasta riippumatta!

Janna