Euroliiga-korista Espanjassa

Hola!

Eilen olimme Säteen kanssa koripallopelissä. Kyseessä oli Euroliigan ottelu Unicaja Malaga – CSKA Moskova. Säde oli pukenut päällee Suomi-paidan, pelaahan Malagan joukkueessa Sasu Salin.

Löysimme halille (areenalle) hyvin. Fanituotekaupasta Säde sai perinteisesti kotijoukkueen pelipaidan, saatettiin ostaa jotain tuliaisa Mikallekin. Ostosten jälkeen suuntasimme katsomoon.

Olin ostanut lippumme etukäteen netistä. Siitäkin on oma blogipostaus Espanjankieliset koripalloliput. Lippumme olivat päätykatsomossa toisella rivillä. Aivan loistavat paikat! No okei, ehkä sen päädyn kori oli välillä vähän tiellä, mutta sitä varten on jumbotron. Siis se iso mediakuutio hallin katossa.

Olimme paikoillamme noin 25 minuuttia ennen pelin alkua. Hallissa oli ihan kivasti väkeä. Hiljalleen halli täyttyi.

Espanjassa pääsarjan (ja Euroliigan) ottelu on tapahtuma. Ei siis vain peli, vaan tapahtuma. Jo ennen pelin alkua pystyi aistimaan sen, että täällä ei vain pelata koripalloa. Täällä eletään koripalloa.

Monet fanit tunsivat toisensa. Iloisia jälleennäkemisiä oli joka puolella. Ihmiset halasivat toisiaan ja vaihtoivat kuulumisia. Tai ainakin oletan heidän vaihtaneen kuulumisia, espanjaa osaan tällä hetkellä: hola, gracias, si, no, de nada, salida. Monet olivat pukeutuneet kotijoukkueen paitoihin. Katsomon pelkeille oli jaettu isot pahvit, joiden toinen puoli oli vihreä. En tiedä mitä kuuluttaja pelin alussa sanoi, kun kaikki nostivat laput ylös, vihreä puoli kentälle päin. Ja hetken halli oli vihreä! Samaan aikaan yleisö lauloi jotain. Ehkä joukkueella on oma kannatuslaulu?

Alkulämmittelyn aikana näimme ensimmäisen kerran Sasu Salinin. Siellä me kovasti huudettiin ”Hyvä Sasua”. Yhden Säteen huudon jälkeen, Sasu kääntyi kohti meitä ja näytti Säteelle peukkua!  Onhan se huikeaa mennä ulkomailla katsomaan paikallisen joukkueen koripalloa ja kentällä on suomalainen pelaaja! Vielä aloitusviisikossa! Go Sasu! Siitä miten yleisö Sasuun suhtautui, aistin, että Sasu on yleisön joukossa varsin pidetty pelaaja.

Espanjalaiset elävät tunteella ja äänekkäästi. Sen huomasi hallissakin, vaikkei ottelu ollut edes alkanut, ääntä riitti. Voitte vain kuvitella, kuinka paljon ääntä riitti, kun peli pääsi käyntiin. Yleisö eli mukana. Onnistumisille hurrattiin oikein kunnolla ja epäonnistumisille huokailtiin. Jos vastustajajoukkueen pelaaja teki edes jotain virheeseen viittaavaa, eikä sitä vihelletty, mylvi yleisö tuomareille.

Suomessa koripallopeleissä kannustetaan takaperoisesti verrattuna moniin muihin maihin. Mehän taputamme ja kannustamme joukkueen puolustaessa. Muualla maailmalla pitkälti se toimii toisinpäin. Kun kotijoukkue hyökkää kannustetaan taputtaen ja erilaisin iskulausein. Kun vierasjoukkue hyökkää pidetään peliä sotkevaa älämölöä. Näin mennään myös Espanjassa. Kun Unicaja hyökkäsi yleisö kannusti ja torvisoittokunta (kyllä siellä oli rumpujen lisäksi kasa torvia, ja niitä soittavia ihmisiä) soitti musiikkia, yleisö lauloi mukana. Korille taputettiin ja hurrattiin. Kun vastustaja lähti hyökkäykseen, alkoi mieletön vihellyskonsertti. Vastaavaa en ole kuullut koskaan.

Yleisö todella eli pelin mukana. Hallissa oli välillä niin kova meteli, että ihan korviin sattui. Ja kun kotijoukkueen pelaajalle vihellettiin ehkä hieman kyseenalaisesta tilanteesta teku (tekninen virhe), halli räjähti.

Olet varmasti ollut Suomessa katsomassa koripalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa tai pesäpalloa. Mieti tilanne, kun yleisö on ollut eri mieltä tuomarin kanssa. Se huuto. Kerro se sadalla ja korota sen jälkeen vielä toiseen potenssiin niin päästään lähelle sitä meteliä mikä eilen hallissa oli. Yleisö huusi tuomareille naama punaisena. Puolet porukasta seisoi ja huusi, loput huusi istuen. Tuomareiden suuntaan näytettiin tekun käsimerkkiä. Se meteli oli aivan järkyttävä. Hetkittäin se oli jopa hieman pelottavaa.

Kun pelissä tuli tauko, palasi yleisö tekuun. Se huusi ja mylvi tuomareille ja tuomareita lähinnä olevan katsomon osan ihmiset näyttivät taas tuomareille tekun käsimerkkiä. Tämä toistui jokaisella aikalisällä ja myös erätauolla.

Voitte vaan kuvitella millainen meteli hallissa oli, kun Sasu Salin sai epäurheilijamaisen virheen. Yleisö oli tekun jäljiltä lämmennyt sopivasti ja syttyi huutoihin millisekunnissa. Halli räjähti taas. Siinä kohtaa tunnustan menneeni mukaan espanjalaiseen ylitunteella käyvään käyttäytymiseen ja huusin kurkkusuorana nuijaa katsomossa.  (Not my proudest moment!) Eihän kukaan siellä tiedä, mitä nuija tarkoittaa, mutta äänensävystä varmasti meidän edessä istuvat katsojat ymmärsivät, että samalla tavalla heidän kanssaan olin tuomiosta aivan täysin eri mieltä.

Olisiko ollut pelin neljännen erän alussa, kun Sasu Salin sai kaksoisvirhetilanteessa tekun, räjähti halli taas kerran. Voi minun korvaparkojani!

Jos yleisö eli tunteella virheet, se eli tunteella onnistumisetkin. Ei aikaakaan, kun hallin tunnelma vei meidät Säteen kanssa mukanaan. Kolmen pisteen heittoyrityksissä osa yleisöstä nosti oikean käden kohti kattoa kolme sormea pystyssä ja jos pallo upposi koriin, he pomppasivat pystyyn ja nostivat myös toisen käden kattoa kohti kolme sormea pystyssä hyväksytyn kolmosen merkiksi. Sitä tein minäkin. Pystyynnousemista lukuunottamatta, pitäähän jotain suomalaista jäyhyyttä olla koko ajan mukana.

Kuten aiemmin sanoin peli oli tapahtuma. Amerikkalaiseen tyyliin tauoilla oli Kiss Cam ja paitoja ammuttiin katsomoon ”tykillä”. Maskotti viihdytti yleisöä ja tanssitytöt keikistelivät pikkuruisissa asuissaan. Puoliajalla oli myös kilpailu, jossa kaksi katsojaa ottivat mittaa toisistaan kuljettaen koripalloa pujotteluradalla.

Puoliajalla hyvin harva katsojista lähti salista pois, vaan ihmiset kaivoivat laukuista omat eväät esiin ja söivät niitä jutellen samalla muiden ihmisten kanssa. Tauon pituus oli 15 min ja se meni kuin siivillä, kun Säteen kanssa vain aistimme tunnelmaa!

Kaikkien harmiksi Malaga hävisi pelin. Kun pelin tulos oli jo melko selvä, alkoivat katsojat lähteä pois vaikka peliaikaa oli jäljellä vielä 45 sekuntia. En ole koskaan ymmärtänyt tätä Suomessa. Siis pelistä poistumista, kun peli on vielä käynnissä. Enkä ymmärrä sitä täälläkään. Minusta olisi kohteliasta istua paikallaan edes siihen asti, kun summeri on soinut. Mielellään myös sen aikaa, kun parhaat pelaajat palkitaan.

Kaiken kaikkiaan peli oli kokemuksena aivan mieletön! Olemme käyneet Säteen kanssa sekä NBA- että WNBA-ottelussa, mutta tämä kyllä hallissa olevan tunnelman puolesta pesee ne pelit mennen tullen. NBA- ja WNBA peleissä on tunnelmaa! Se vaan on tähän verrattuna huomattavan paljon hillitympää. Puhumattakaan kotimaisesta Korisliigasta… Suomalaisilla seuroilla on paljon tekemistä, että peleistä saataisiin tapahtumia pelkkien pelien sijasta. Olisiko siinä työsarkaa jollekin? Vai onko suomalainen yleisö kenties niin jäyhää, ettei se innostu moisesta? Mene ja tiedä. Koripallo on kuitenkin koripalloa, pelattiin sitä Suomessa tai Espanjassa ja sitä on kiva katsoa! Koska viimeksi kävit korismatsissa?

Hallilla nähdään!

Janna