Improvisoitu vispilämurha

Mun posket on kipeet nauramisesta! Syypää siihen on Improvisaatioteatteri VSOP, joka esiintyi tänään Kouvolan teatterissa. Enkä muuten ollut ainoa joka nauroi, siellä nauroi moni muukin, eli esitys on ollut oikeasti hauska, eikä vaan sillä lailla omituisesti hauska, joka uppoaisi vain minuun.

Yritän aina etsiä meidän Kerran kuussa kulttuuria -touhuihin mahdollisimman erilaisia juttuja. Muutakin siis kuin perinteistä teatteria ja erilaisia konsertteja. Kun joskus bongasin Kouvolan teatterin sivuilta, että (minulle vielä siinä vaiheessa ihan vieras) Improvisaatioteatteri VSOP tulee Kouvolaan, ostin liput meille samantien. Asiahan ratkesi viiden ensimmäisen kirjaimen jälkeen. Jos jokin alkaa IMPRO, sen on pakko olla hauskaa. Eikö?! Lippu hankittiin myös hyvälle ystävälleni Sirkulle, joka valitettavasti sairasti tänään kotona (Terkkui!). Korvasimme hänet Säteen hyvällä ystävällä Sennillä.

Esiintymässä Improvisaatioteatteri VSOP. Katsomossa Senni, Säde ja Janna sekä jotain muita tyyppejä.

Lavalla on neljä näyttelijää ja yksi improvisaatiopianísti. Neljä punaista tuolia, juomapulloja, fläppitaulu ja tusseja. Kosketinsoitin (vai kosketinsoittimet?) ja sähköpiano. Yleisöltä pyydetään miesten ja naisten nimiä, ammatteja,harrastuksia, esineitä ja asioita. Yksi näyttelijöistä kirjaa asiat taululle. Tauno, Elli, Keijo. Kirjanpitäjä, pappi, kätilö. Paperipino, maljakko, vispilä. Koripallo, suunnistus, e-sport. Vai escort? Fläppitaululle eksyy myös kuva näyttelijästä tekemässä syväkyykkyä. Vai oliko se sittenkin pyllistävä dinosaurus?

Ensin pitää päättää illan mysteerin murha-ase. Näemme miten ihmisen voi murhata kolmella eri tavalla sekä maljakolla, paperipinolla että vispilällä. Yleisö saa valita murha-aseen. Voittaja on vispilä! Sen jälkeen rakentuu hahmot, joista tulee murhamysteerin epäiltyjä.

Tauno Moilanen on kuollut. Murhattu. Vispilällä. Porin poliisilla on neljä epäiltyä. Kuka on murhaaja?

Sami ”Sampsa” Kakko oli kuolleen Tauno Moilasen ystävä kaukaa nuoruudesta. Poikien yhteinen haave oli pelata koripalloa, mutta koska Porissa ei pidetä koriksesta, päätyivät pojat pelaamaan lätkää. Kahdestaan. Heillä oli kahden hengen lätkäjoukkue ja yhteinen Escort, jolla he kävivät kostoajeluilla.

Pera Akkunen on E-sportin nettikaupan omistaja, joka myi vainajalle kymmenen koripalloa yksikköhintaan 49,90€. Vainaja ei ollut vielä maksanut laskua ja Akkusen sanoin: ”Yksikään pallo ei liiku ennen kuin ne on maksettu.”

Elli Moilanen oli vainajan vaimo. Hän työskenteli praktiikka-assistenttina Taunon Kuuntelupraktiikalla. Lisäksi Elli toimi kirjanpitäjänä mm. E-sport nettikaupalle. Elli on (taas) raskaana. Mutta kuka on Ellin tulevan lapsen isä?

Puupponen, jonka etunimeä ei kukaan meistä muista, oli Kuuntelupraktiikan toimitilan vuokranantaja. Kuolleella Tauno Moilasella oli heinäkuusta asti vuokrat rästissä. Puupponen on myös lintuvloggari. Hän julkaisee peittelyvideoita, eli videoita, joilla hän peittelee nenäliinoilla kahta undulaattiaan nukkumaan. Puupposen vlogi on nimeltään Kakaduttaako.

Poliisikuulustelujen jälkeen koittaa väliaika. Ensimmäinen väliaikakysymys: Kannattiko tulla? 3 x JOO! Toinen väliaikakysymys: Mikä on naurattanut tähän asti eniten? Säteen ja Sennin mielestä Taunon hautajaisten virret. Minua nauratti eniten se, kun kaksi näyttelijöistä repeili poliisikuulustelun aikana. Se vaan on NIIN hauskaa katsoa, kun joku yrittää pitää pokkaa… Kolmas väliaikakysymys: Kuka on murhaaja? S&S on Puupposen kannalla. Säteen mielestä ”se on aina se vuokranantaja”. Minä painin Ellin ja Sampsan välillä. Päädyn Sampsaan. Pera on meidän kaikkien mielestä se ”obvious”, eli hän se ei voi olla.

Rakastan imrovisaatiota! Mielettömän hienoa nähdä, miten näyttelijät rakentavat meille mysteerin sanoista, joita kasattiin illan alussa fläppitaululle. Minusta on mielenkiintoista seurata, miten he vievät tarinaa eteenpäin. Kuka ottaa kiinni mistäkin asiasta ja kuka heittää mutkia toisen ajatuksenjuoksuun. Vaikuttavinta minusta on se, miten he rakentavat miljöön, missä kaikki tapahtuu. He tekevät sen käyttäen pelkkiä sanoja! Aivan kuten kirjailijat, he saavat katsojan näkemään itse sen paikan, missä kulloinkin tapahtuu.

Väliajan jälkeen rakentuu murhapaikka. Näyttelijä pyytää yleisöltä paikkoja. Yleisö huutaa ”navetta”, ”kaupungintalo”, ”kaupunginjohtajan huone”… Ja mitä tekee näyttelijät? Yhdistävät ne.

Murha on tapahtunut Porin kaupunginjohtajan työhuoneessa navetassa, joka toimii homeongelmista kärsivän Porin kaupungintalon väistötiloina.

Oikeesti! Kuka keksii tuollaista? Ja kaikki ulvoo naurusta!

Kaupunginjohtajan huoneen lattialla on itämainen matto, johon on kulunut reikä. Reiästä työntyy huoneen oikeaa lattiamateriaalia, eli heinää. Heinätupon vieressä on sydämenmuotoinen kivi, johon joku on kirjoittanut sprii-liukoisella tussilla I love you.

Toi kivi <3

Kaupunginjohtajan (joka on osoittautunut Taunon isäksi) jykevän tammisen työpöydän eteen aukeaa maalaimaisema, jossa on yksi lehmä, joka ammuu koko ajan. Työpöydän vasemmassa päässä on monta koria erilaisia konjakkipulloja. Kaupunginjohtaja luulee, että pulloissa on sitä, mitä etiketti sanoo. Tauno ja Sampsa tietävät, että niissä on lehmän kusta. Sen lehmän kusta, joka maalaismaisemassa ammuu. Pojat pullottivat sen itse. Oikea konjakki on kanistereissa, paikassa, jonka vain Tauno ja Sampsa tietävät. Joka kerta, kun kaupunginjohtaja ottaa ryypyn, lehmä ammuu. Vanha sananlaskukin sen sanoo: ”Joka lehmän kusta juo, sille ammutaan.”

Ou mai kaad! Poskiin sattuu!

Maalaismaiseman vastakkaisella seinällä on jykevä taulu. Siinä on photoshopattu kuva, jossa kaupunginjohtaja kannattelee Porin kaupungintaloa suorilla käsivarsillaan.

Voi apua! Kyyneleet virtaa silmistä.

Murhaajaksi paljastuu lopulta Elli, joka yrittää shampanjavispilällä vispata bensaa Taunon suusta. Sen, miten siihen lopuksi päädyttiin, tietävät vain ne, jotka olivat tänään paikalla. Seuraavalla kerralla kuolee joku toinen.

Pidän kyllä jatkossa silmällä, missä Mullan alla milloinkin menee. Tämä on pakko nähdä toistekin. Ihan vaan siksi, että on kiva nähdä millaiseksi myrhamysteeri muuntuu, kun yleisöltä saatavat sanat ovat erilaiset kuin tänään.

Kiitos Niina Lahtinen, Jussi Puhakka, Teemu Aromaa, Tuukka Martiskainen ja Katja Lappi. Olette loistavia!

Janna ja tytöt