Joulushow naurattaa äitiä ja tytärtä

Koska marras-joulukuulla on kulttuurikalenterissa jo kahdeksan (Säteellä kuusi) muutakin tapahtumaa, ei meidän alunperin pitänyt mennä katsomaan Kouvolan teatterin Joulushowta. Mutta tapahtui niinä päivinä, että tapasimme Murhamysteerin jälkeen näyttelijä Sami Kosolan, jonka Säde tuntee (ihan uusi uutinen minulle siinä vaiheessa). Kosola kysyi, olemmeko Joulushowta tulossa katsomaan. Ei emme ole, kun on niin paljon muita juttuja. Ja seuraavana päivänä ostin meille liput Joulushowhun, Mä oon niin helppo!

Niinpä istahdimme Säteen kanssa eilen torstana (21.11.2019) Kouvolan teatterin penkeille, kaksi riviä alemmas, kuin yleensä ja jäimme odottamaan mitä pitää sisällään Joulushow 2019.

Tuttuun tapaan yritän viedä tämän kirjoitetun kokemuksemme läpi ilman suurempia spoilereita, jotta sinäkin pääset kokemaan Joulushown yllätykset ihan itse.

Olen itse nähnyt Joulushown menneinä vuosina kahdesti, joten minulla oli jonkin moinen kuva siitä mitä odottaa, kun taas Säteelle Joulushow oli aivan uusi tuttavuus. Kokemukseni perusteella osasin odottaa, että edessä on hauska parituntinen kouvolalaistettujen joulusketsien, tunnelmallisen joulumusiikin ja hauskan poliittisen satiirin merkeissä. Odotukset oli jälleen korkealla ja heti tähän kohtaan voin jo sanoa, että odotukset täyttyivät! Joka politiikkaa vierastaa, älä pelkää. Kyseessä on vain hoitajamitoitus ja Sotepalloilun SM-kisat ja pari muuta hauskaa juttua. Ei siis mitään liian raskasta.

Nykypäivän Suomeen sijoitetut Tiernapojat naurattaa uutisia seuraavia aikuisia takuuvarmasti. Säde, jolle asia oli vieras, sanoi ensimmäisen kolmen minuutin jälkeen: ”Äiti mä en tajuu.” Lupasin selittää väliajalla. Tässä kohtaa mielessäni kävi pieni pelko siitä, että meneekö koko muukin esitys teinineidiltä ohi, mutta voin mahdollisia tulevia teinikatselijoita rauhoittaen todeta, että ei mennyt. Kovasti nauratti jatkossa tyttöäkin.

Kuvassa Nina Petelius-Lehto, Veli-Matti Karen, Raimo Räty ja Sami Kosola. Kuva: Kouvolan teatteri

Parituntisen iloittelun aikana vietimme pikku-Kouvolan 10-vuotissynttäreitä, saimme kuulla Kouvolan teatterin uutisia, tutustuimme Kouvolan poliisiaseman elämään jouluaattona, saimme makupaloja siitä, millaista on olla töissä teatterilla ja etsimme kadonneita läheisiä Ellenin avustuksella.

Säteen suosikiksi nousi Kouvolan teatterin uutiset, jotka lähtevät liikkeelle Kouvolan Lakun lakupiipuista. Ei voi kuin ihmetellä työryhmän mielikuvitusta ja ajatuksen juoksua, niin mahtava on uutisten sisältö! Ihan mieletön. Sitä jäin miettimään, että onko kyseinen pätkä kirjoitettu Prisman karkkihyllyn edessä vai onko apuna käytetty vain maailman laajuista verkkoa? Ne uutiset osui ja upposi kaiken ikäisiin katsojiin!

Minun suosikkini koko illassa oli musiikkipläjäys toisen puolen loppupuoliskolla, mutta siitä en paljasta sen enempää. Sinä, joka olet menossa Joulushowta katsomaan tai olet sen jo nähnyt, älyät kyllä, mikä se on, kun se eteesi tulee. Mutta se, joka sai minut nauramaan kaikkein eniten, oli Nina Petelius-Lehdon saapuminen pikku-Kouvolan kaverisynttäreille. Tähän kohtaan kerron, että minäkin olen asunut Kaakkois-Suomessa muuallakin kuin Kouvolassa. Ehkä juuri siksi siihen niin kovin tykästyin. Eikö ole ihanan kryptistä?

Kuvassa Veli-Matti Karén, Raimo Räty, Satu Taalikainen ja Annina Rubinstein. Kuva: Kouvolan teatteri

Kaikki vitsit ei uppoa kaikkiin ja aina löytyy se, joka jostain pahoittaa mielensä. Tällä kertaa mislensäpahoittaja olin minä ja vähän Sädekin, Ei vaan mitenkään uponnut sen enempää kiroileva kuin juovuksissa olJoulupukki. Joulupukki on minulle hyväntahtoinen, lämminhenkinen ja kiltti. Joulupukki on niin sanotun tonttujoulun ehdoton ykköstyyppi. Uskon Joulupukkiin ja hänen hyvyyteensä yhtä vahvasti kuin Helinä Keijuun. Ja se on siis paljon! Kiroilevan joulupukin sketsin teksti oli ajankohtainen ja minua se olisi naurattanut paljonkin, jos se olisi tapahtunut muualla kuin Korvatunturilla Voisin kuvitella, että se toimisi vaikka Vekaralla. Ryyppäävältä pukilta, jos ottaisi lasin ja sikarin pois, tälläinen heikkohermoinen, olisi ehkä lämmennyt enemmän sillekin. Teksti siinä oli mitä mainioin!

Säteen kanssa illalla kotona pohdimme sitä, että miksi nuo edellä mainitut pukkisketsit meni ihon alle, kun taas Kouvolalainen Jouluevankeliumi oli aivan huippu! Vaikka kyseessä onkin kristillisen joulun kaikkein pyhin teksti, se oli Säteen sanoin ”hyväksyttävästi hauska”. Ihan mielettömän hauska! Kumpikin meistä nauroi ihan kippurassa ja tänään yhden rakennustyömään ohi ajaessamme nauroimme asialle taas. Aivan huikee teksti työryhmältä!

Jokaisen kulttuuripostauksen hyväksytän aina Säteellä ja kysyn, haluaako hän lisätä tai muuttaa jotakin. Tällä kertaa Säde nosti esiin kaksi asiaa. Ensimmäiseksi Nina Petelius-Lehdon joulutarina, joka Säteen mukaan kuuluu Joulushown ehdottomaan parhaimmistoon. Tähän kehuun yhdyn minäkin. Harva ihminen pystyisi yhtä mahtavaan suoritukseen kuin Petelius-Lehto. Toisena lisäyksenä tuli: ”Tonttutanssi traumatisoi minut pysyvästi!”

Minull on posket vielä 24 tuntia shown loppumisen jälkeen kipeät. Se kertoo siitä, että olen eilen illalla hymyillyt ja nauranut PALJON. Kouvolan teatterin Joulushow on jättekul ja mycket fin. Ei kun nyt mä keksin! Joulushow on ULTRA BRA!

Janna ja Säde

ps. Me valmistaudutaan jo Säteen kanssa huomiseen Herrasmieshuijarit -iltanäytökseen. Jos satut samaan nytökseen, tuu moikkaamaan. Kirjataan sun kommentit seuraavaan artikkeliin 😉 Teatterilla tavataan!