Kesävaihtarikokemuksia

Kesä 2017 – Clara Italiasta

Toukokuussa 2017 sain sähköpostia AFS Suomen toimistolta Helsingistä. He etsivät isäntäperhettä pojalle, jolla on keliakia. Olivat kysyneet Keliakialiiton Helsingin toimistolta apuja ja siellä työskentelevä mieheni täti oli antanut meidän yhteystietomme. Miksi? Koska tyttärellämme Säteellä on vehnäallergia ja sen vuoksi gluteeniton ruokavalio on meille tuttu. Lisäksi täti tiesi, että olemme majoittaneet kahteen eri kertaan yhteensä viisi Up With People -oppilasta kodissamme.

Siihen aikaan meillä ei ollut vierashuonetta, joten vastasin AFS:lle, että emme valitettavasti voi majoittaa poikaa luonamme, mutta kertokaa toki lisää. Niinhän siinä sitten kävi, että heinäkuun ajan meillä asui (Säteen kanssa samassa huoneessa) italialaistyttö Clara.

Kävimme hakemassa Claran Helsingistä, missä vaihtareilla oli ollut tulo-orientaatio. Meille isäntäperheille oli aluksi isäntäperhe info, jonka lopuksi vaihtarit tulivat esittäytymään. Clara sanoi jälkeenpäin, että häntä oli jännittänyt ihan kamalasti, mutta kun tunnisti minut ja näki minun hymyilevän, kaikki jännitys kaikkosi.

Claran kanssa elimme ihan normaalia arkea. Teimme niitä juttuja, mitä muutenkin kesällä tekisimme – kävimme uimassa ja (tietenkin) saunassa. Erityisesti Clara piti vanhempieni kesämökistä. Hän istui laiturin päässä olevalla penkillä ja nautti hiljaisuudesta. Tytöt kävivät isommalla porukalla Helsingissä Linnanmäellä ja omalla porukalla pyörimme ympäri Kouvolaa ja lähiseutua.

Claran meillä olon aikana oli Säteen rippijuhlat ja Clara osallistui niiden valmisteluun samalla tavalla kuin muutkin perheen jäsenet – siivosi ja leipoi.

Kuukausi meni kuin siivillä ja tuli aika Claran lähteä takaisin kotiin. Kyyneleiltä ei selvitty. Ei todellakaan.

Kesä 2018 – Camilla Italiasta

Edellisen vuoden kesävaihtarikokemuksesta innostuneena, kyselimme jo maaliskuussa AFS:ltä, että joko vaihtareita on ilmoittautunut. Kesää kohti mentäessä alkoi intranetiin ilmestymääm vaihtareiden tietoja. Intrassa näkyy vaihtarista nimi, kuva, ikä ja pieni teksti vaihtarista. Jos ja kun joku kiinnostaa, voi pyytää AFS:n toimistolta lisätietoja vaihtarista. Siitä se karsiminen sitten lähti.

Melko pian löytyi Camilla. Italiasta hänkin. Bion mukaan Camilla sopi perheeseemme kuin nenä päähän. Niin ilmoitimme toimistolle, että haluamme toimia Camillan isäntäperheenä tulevana kesänä sillä ehdolla, että Camilla saa kotoa luvan matkustaa Säteen kyydissä skootterilla. Lupa tuli ja AFS lähetti Camillalle meidän isäntäperheinfon. Säde otti Camillaan yhteyttä ja ennen kuin tapasimme Camillan, tytöt olivat jo ystävystyneet ja tiesivät toisistaan melkein kaiken.

Sinä kesänä meillä oli vierashuone (koska minä olin muuttanut parvekkeelle – toinen tarina), josta tuli Camillan oma huone. Tosin monesti illalla, kun olin menossa nukkumaan, tytöt makasivat vierekkäin Säteen sängyllä ja juttelivat. Joinakin iltoina istuimme tyttöjen kanssa kolmisin parvekkeella ja juttelimme elämästä ja kahtenä päivänä istuin kaksin Camillan kanssa tuntitolkulla keittiössä ja keskustelimme kulttuurieroista Suomen ja Italian välillä.

Kävimme mummolassa, minun vanhempieni luona ja heidän mökillään. Tytöt hurauttivat skootterilla milloin rannalle ja milloin seurakunnan nuorteniltaan. Tytöt menivät taas isommalla porukalla junalla Helsinkiin Linnanmäelle ja tulivat iltabussilla takaisin Kouvolaan. Camilla kävi jopa toisen isäntäperheen matkassa Tallinnassa. Ai niin, katsottiin sen kuukauden aikana 30+ elokuvaa, koska Camilla ei ollut nähnyt Harry Pottereita, eikä Twilight-elokuvia, eikä Nälkäpeli-elokuvia, eikä…

Kuukausi meni taas kuin siivillä ja oli aika viedä Camilla Helsinkiin. Voi sitä kyynelten määrää. Minulla lähinnä.

Kun Camilla lähti, sanoi Säde, ettei enää halua meille ketään, koska kukaan ei voi korvata Camillaa. Ja pitkään elimmekin siinä ajatuksessa, että kesällä 2019 meille ei tule kesävaihtaria. Säde oli menossa riparille isoseksi heinäkuussa, joten se ei olisi ollut mahdollistakaan. Kunnes. Kesäkuun ensimmäiselle riparille tarvittiin isosia, jotka olivat aiemmin toimineet isosina ja Säde ilmoittautui vapaaehtoiseksi vaihtamaan leiriä. Niin meillä sitten vapautui heinäkuu ja kuinkas siinä sitten kävikään? Sekin on toinen tarina.

Janna