Kuusi kirjainta, alkaa koolla ja päättyy ässään

Osaatko kiittä? Oletko opettanut lapsesi kiittämään?

Olet menossa ovesta ja joku toinen avaa sen sinulle. Sanotko kiitos? Kaveri heitti sinut töistä kotiin. Muistitko kiittää kyydistä? Kun nousit bussista määränpäässäsi, huikkasitko kuskille kiitokset? Kävit saunassa vanhempiesi luona. Kiititkö saunasta? Sait kaupan kassalla rahaa takaisin, kiititkö? Lähes päivittäin törmäämme tilanteisiin, joissa olisi kohteliasta kiittää – joko sinun tai sinua.

Joku teistä lukijoista varmasti kiinnitti erityistä huomiota kahteen asiaan: bussikuskin kiittäminen ja saunasta kiittäminen. Mitä mieltä olet, pitääkö bussikuskia kiittää? Vai onko noloa huikata kuskille kiitos, jos poistuu keskiovesta? Isommissa kaupungeissa bussissa on niin paljon väkeä, ettei kuski välttämättä kuulekaan kiitostasi, mutta täällä pöndellä (kuten nuoriso sanoo kaikesta, mikä on kehä III ulkopuolella), missä bussit huutavat tyhjyyttään, kiitos varmasti kuuluisi kuskille asti. Pitääkö kiittää?

Minut on pienenä opetettu, että bussikuskia kiitetään, joko huikkaamalla kiitos tai heilauttamalla kättä. Tämän olen opettanut myös tyttärelleni Säteelle ja toivon, että hän sitä tekee, kun talvella kulkee bussilla kouluun. Minun mielestäni se on kohteliasta. Kuski tapaa työvuoronsa aikana ihmisiä laidasta laitaan. Toiset on iloisia ja toisen vähän vähemmän iloisia. Jos bussi on myöhässä, kuski saa kuraa niskaansa, vaikkei hänellä henkilökohtaisesti olisi mitään tekemistä myöhästymisen kanssa. Hänen päiväänsä varmasti piristäisi tervehtiminen, hymy ja/tai kiitos. Kaikki kolme kuuluu hyviin tapoihin.

Entä se saunasta kiittäminen? Tämäkin on asia, mihin minut on pienenä opetettu. Saunasta kiitetään yleensä talonväkeä tai saunan lämmittäjää. Perään voi vielä vaikka kehaista, miten hyvät löylyt oli. Jos itse olet lämmittänyt saunan, eikö tunnu kivalta, kun joku kiittää siitä, vaikka lämmittäminen olisikin ollut niinkin haastavaa, kuin sähkökiukaan napin käätäminen.

Ärsyttääkö se, kun ihmiset ei kiitä? Kiittäminen kuuluu kotoa opittuihin asioihin. Vanhempien tehtävä on opettaa hyvät käytöstavat lapsille, kiittäminen kuuluu niihin. Yleensä lapsi, joka kotona kuulee miten vanhemmat tai vanhempi kiittää toista ihmistä, oppii samalla itsekin sen, milloin on kohteliasta kiittää. Lasta on myös hyvä muistuttaa kiittämisestä. Meillä Säde oppi kiittämään ruuasta taputtamalla, ennen kuin osasi edes puhua. Ruuasta kiittäminen tuli jo sitä kautta tutuksi ennen sanoja. Tytön opittua puhumaan, ollessamme tilanteessa, jossa oli lapsen hyvä sanoa kiitos jollekin, minä kuiskasin tytölle ”muista kiittää”. Ennen syntymäpäiviä juteltiin yhdessä, että on tärkeää kiittää lahjasta ja kun vieraat lähtee, voi kiittää siitä, että he tulivat juhliin. Jos tyttö tuli jostakin kotiin kaverin vanhempien kyydissä, kysyin aina muistiko hän kiittää kyydistä. Vieläkin, vaikka tyttö on kohta jo 17, kysyn joskus, muistiko hän kiittää jossain tietyssä tilasnteessa. Vastaus on yleensä: ”Tietenkin!”

Joskus kuulee aikuisten kyräilevän keskenään siitä, kun joku lapsi/nuori ei osaa kiittää. Vinkki: älä kyräile, opeta itse se lapsi kiittämään. Sitä ei ehkä ole matkan varrella kukaan muukaan älynnyt tehdä. Itseänikin aikoinaan ketutti, se, että oppilaat eivät osanneet kiittää. Sitten päätin, että minä opetan sen. Siihen liittyy otsikko: Kuusi kirjaintaa, alkaa koolla ja päättyy ässään

Tilanteessa, missä oppilaan olisi ollut hyvä tai pitänyt kiittää ja kiitosta ei kuulunut, sanoin: ”Kuusi kirjaintaa, alkaa koolla ja päättyy ässään.” Jos oppilas ei vihjettä itse älynnyt, joku muu aina älysi ja muistutti. Sen jäläkeen oppilaan suusta kuului ”kiitos”. Tein sen jokaiselle niin monta kertaa kuin tarvitsi ja pikku hiljaa heistä jokainen oppi kiittämään. Toivon, että kiittäminen on tullut tavaksi muuallakin kuin vain minun tunneillani.

Tätä samaa olen käyttänyt Säteen ystävien ja koripalloaikana joukkuekavereiden kanssa. Itseasiassa käytän sitä vieläkin tarpeen vaatiessa oli lapsi omani, hänen kaverinsa tai minulle ihan vieras. Aina on kiitos kuulunut. Kokeile! Muista kuitenkin se, että äänensävyllä on tässä kohtaa tärkeä merkitys, Jos sanot sen tylysti, saat tylyn vastauksen. Kun sanot sen nätisti, vähän pilke silmäkulmassa, saat varmasti vastaukseksi kauniin kiitoksen.