Sevillasta Portugaliin shoppailemaan

Olá!

Olemme saapuneet Portugalin Lagosiin, melko vaiherikkaan päivän jälkeen. Lienee viisaasta palata viime yöhön ja lähteä liikkeelle siitä.

Neljän aikaan aamuyöllä soi hotellin parkkipaikalla kahden kymmenen metrin päässä meidän ovesta jonkun auton varashälytin. Ja se soi ja se soi ja se soi. Ainakin puoli tuntia. Säde ei siihen onneksi herännyt, mutta minä makasin valveilla ja odotin, että koska joku menee sen sammuttamaan. Kyllä, kävin tarkastamassa, ettei se ollut meidän auto.

Ennen aamupalaa kaivoin netistä Sevillan outlet-alueen osoitteen ja tein samalla karmivan (IS-otsikointia) havainnon: se ei ole auki sunnuntaisin. Siis oikeasti ei ole auki. Siinä vaiheessa Säteen kanssa mietittiin, että onkohan mikään missään auki. Löydettiin tripadvisorin kautta kauppakeskus, mentiin sen sivuille ja todettiin, että se on auki. Sinne siis!

Kirjautuessamme ulos hotellista, kysyimme vielä respan naiselta, että mihin kannattaa mennä shoppailemaan. Hänen mielestään kannattaa suunnata keskustaan, siellä on se liike ja tuo liike ja tämä liike. Samalla näkee sen, tämän ja tuon nähtävyyden. Kysyimme, että onkohan keskustan liikkeet auki. Hän tarkisti netistä, juu ei ole. Kauppakeskukseen siis.

12 kilometrin matkalla hotellilta kauppakeskukseen ajoimme 18 liikenneympyrän läpi. KYLLÄ! Palaan liikenneympyröihin myöhemmin, nyt kauppakeskukseen. Löysimme muutaman harhakäännöksen jälkeen kauppakeskuksen ja ajoimme sen parkkihalliin. Ihmettelimme, että onpas vähän autoja. Auto parkkiin ja rullaportaita ylös kauppakeskukseen, joka oli ihan kuollut. Hiljaista kuin hautuumaalla. Apteekki auki, kaikki muut liikkeet suljettu. Muutama ihminen hengaili kauppakeskuksen käytävillä, mutta ei siellä muuta tapahtunut. Arvaa naurattiko? Ei.

Takaisin autoon ja mietintämyssyt päähän. Mitä tehdään? Kiinnostaako Sevillan nähtävyydet? Ei. Ajetaanko suoraan Portugaliin? Joo. Paitsi, että Säde halusi käydä matkalla ALE-HOPissa, jonka oli bongannut olevan auki. Navi päälle ja sinne siis. No jo. Se oli jossain asemalla ja autoja oli enemmän kuin laki sallii ja asetukset määrää. Espanjalaisten ”pannaan auto sinne missä tilaa on -parkkeeraaminen” oli viritetty huippuunsa. Juu, tänne ei jäädä. Portugaliin siis.

Jotenkin navigoimme ulos kaupungista ja lopulta ulos maasta. Espanjan ja Portugalin välillä ei ole mitään rajamuodollisuuksia. Ei virkaihmisiä missään. Joku kyltti, jossa viitattiin ulkomaalaisiin, oli rajalla ja ohjasi toiselle kaistalle, jossa oli joku kone, mutta ajoin vahingossa senkin ohi.  Ympäri ei päässyt kuin parikymmentä kilometriä myöhemmin, ei enää käännytty katsomaan mikä se kyltti oli. Ehkä se liittyi jotenkin tietulleihin. Täällä on nimittäin käytössä elektroniset tietullit. Ei siis ajeta minkään kopin läpi, vaan tien yläpuolella on kamerat ja vähän ennen niitä, on ilmoitus, kuinka paljon maksu on minkäkin kokoiselta ajoneuvolta. Oletan laskun tulevan auton rekisterinumeron perusteella, kuten Kanadassa. Saa nähdä.

Pääsääntöisesti maisemat oli aika surkeita. Ei mitään nähtävää pitkiin aikoihin. Portugalin puolella oi pari nättiä siltaa.

Ensimmäiseksi Portugalissa suuntasimme pikkukaupunkiin nimeltä Faro. Monen mutkan jälkeen saimme auton parkkiin vapaaehtoispalokunnan pihaan ja suuntasimme kohti paikallista kävelykatua, jossa kaikki kaupat oli kiinni! Eikä!? Kyllä! Shoppailua tärkeämpää oi kuitenkin ruoka ja ravintolat olivat onneksi auki. Päädyimme Faron vanhimpaan ravintolaan, Cafe Aliancaan. Henkilökunnan suosituksesta söimme paikallisen annoksen, jossa oli lihaa, kananmunaa, riisiä ja ranskalaisia. Toiseksi annokseksi valitsimme turskaa munakokkelissa. Syötiin kimpassa molemmat annokset ja hyvää oli!

Muutama kuva ja takaisin autoon. Olimme ajaneet autolla ehkä 100 metriä, kun bongasimme auki olevan kioskin, jonka pihalla oli postikortteja. Saisikohan tuolta magneetteja? Säde pinkaisi sisään ja osti meille Faro-magneetin. Se on reissun kolmas magneetti. Aiemmat ovat Gibraltarilta ja Mijasista.

 Säde oli ravintolan wifiä hyväksikäyttäen tutkinut, mitä matkalla Farosta Lagosiin (64 km) löytyy, ja oli huomannut, että Portimaon kaupungissa olevassa ostoskeskuksessa on Primark (vaatekauppa), joka on tänään auki. Naviin kauppakeskuksen osoite ja kohti Portimaoa. Meillä on välillä ollut navin kanssa hauskaa ja välillä on tehnyt mieli heittää se ikkunasta ulos. Kertoilen niistä kommelluksista joskus toiste. Päästiin joka tapauksessa Farosta ulos, löydettiin kauppakeskus Portimaosta ja siellä oli kaikki kaupat auki!

Ostoskeskus oli aika jännä. Alla parkkihalli kahdessa kerroksessa. Sen jälkeen ostoskeskusta kolme kerrosta. Mutta siinäpä ei ollut kattoa. Katetut kauppakäytävät kiersivät ympäri kauppakeskuksen keskiosaa, joka oli taivasalla. Kolmannessa kerroksessa oli Food Court, joka oli puoliksi taivasalla sekin.

Portimaosta selvittiin muutaman ylimääräisen mutkan jälkeen Lagosiin, jossa olemme nyt. Majapaikkamme on Lagos City Center Guest House & Hostel. Tänne ei todellakaan ollut helppo löytää. Pääsin taas ajamaan niin kapeita kujia, että heikkopäisempää  olisi hirvittänyt. Yksi väärä käännös ja taas oltiin jossain. Lopulta löydettiin perille ja hurraa, vieressä on yksityinen 24h vartioitu parkkihalli, jossa pysäköinti maksaa kuusi euroa vuorokausi. Kadulle, josta mahtuu ajamaan yksi auto kerrallaan, ei todellakaan voi pysäköidä. Kyllä, olin tarkistanut, että täällä on mahdollisuus pysäköidä, en vaan enää muista miten ja mihin.

Majapaikka on kolme kerroksinen ja meidän huone on tietenkin ylimmässä kerroksessa, jonne pääsee vain superkapeita rappuja. Oli matkalaukun ylös saamisessa hieman haastavuutta. Meillä on eteinen, iso huone, oma kylppäri ja iso parveke. Huoneistossa haisee maali, joten jotakin on hiljattain maalattu. Huoneisto on erittäin siisti. Kerrosta alempana on keittiö, jota saamme halutessamme käyttää. Meidän kylppärin seinässä lukee ”Pease don’t flush toilet paper.” Portugalia en osaa, mutta sen verran voin lapun portugalinkielisestä tekstistä päätellä, että tarkoitus on kieltää terveyssiteiden huuhtominen vessasta alas. Täytynee tarkistaa asia huomenna alakerrasta. Siihen asti elämme vaarallisesti ja huuhdomme myös WC-paperin.

EDIT: Kyllä se on totta, että WC-paperia ei saa laittaa pönttöön. Keksin yöllä niinkin näppärän konstin, kuin syöttää papel de sanita googlen kuvahakuun. Vessapaperin kuvanhan se sieltä antoi. Olen kuullut tästä käytännöstä, mutta en Portugalin yhteydessä. Netti kertoo, että tällaisissa tapauksissa on yleensä syynä se, ettei putket tukkeutuisi.

Meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko laittaa vessapaperit roskikseen tai käyttää bideetä ja pestä paikat tarpeiden jälkeen. Tulipahan tämäkin sitten koettua.

Säteen mielestä Hostelli sijaitsee spurgualueella, mutta hän ei kuulemma tiedä, mitä sana spurgu tarkoittaa. Melko eksoottisella alueella ollaan minunkin mielestäni. Ehkä päivänvalossa alue näyttää toiselta, kuin pimeässä illassa.

Täällä kello on vasta yhdeksän. Suomessa jo yksitoista. Olemme levittäytyneet sängylle eväiden kanssa. Leipää, mansikkahilloa, juustoa ja jugurttia. Säde katsoo samalla Netflixiä ja somettaa. Seuraavaksi suunnittelemme huomisen ohjelman.

Portugali vaikenee. Hyvää yötä.

Janna

PS. Säde käytti juuri Google-kääntäjää ja käänsi vessan lapun portugallinkielisen tekstin englanniksi. Käännös on seuraava: Please do not lie down in the toilet.