Tiina Winter valloittaa Kouvolan teatterin Peter Panissa

Koko viime kevään mietin, että Kouvolan teatterin Peter Pan on nähtävä. Kalenteri oli silloin niin täynnä kulttuuria ja koripalloa, että näytelmä jäi välistä. Kun syksyllä huomasin, että Peter Pan seikkailee jälleen Kouvolan teatterin lavalla, oli aivan selvää, että nyt en päästäisi Peter Pania karkuun, ennen kuin me olemme Säteen kanssa näytelmän nähneet. Kalenteri ja näytöspäivämäärät vierekkäin –> yksi päivä jolloin meille käy. Hei, se riittää!

Olin kovasti kuullut kehuja ystäviltäni ja lähdin teatteriin melko korkein odotuksin. Se, etten ole ihan hetkeen ollut Kouvolan teatterissa katsomassa lastennäytelmää, jänskätti myös. Ja kun vielä lastennäytelmän rooleissa on Veli-Matti Karén ja Niina Petelius-Lehto, ei oikein tiedä mitä odottaa. Kyseiset näyttelijät kun minä miellän päässäni aikuisiksi aikuisten rooleihin. Ja tietenkin Säteen kanssa odotimme Tiina Winterin näkemistä lavalla. Winter on meille tutumpi parketilta. Koripallohallista. Monta asiaa oli mielessä, kun teatterille tänään Säteen kanssa suuntasimme.

Kun näytelmä alkoi, tuli heti selväksi, että Karen taipuu lapsen rooliin paremmin kuin moni nuorista näyttelijöistä. Se on varmaan sitä mitä ammattitaidoksi kutsutaan! Kyllähän se tyyppi on loistava roolissa kuin roolissa! Panu Poutasen näyttelemän Knallin kanssa he ottivat hauskasti yleisön haltuunsa. Säännöt siitä miten teatterissa käyttäydytään, tuli viihdyttävällä ja lapsille sopivalla tavalla hyvin selväksi. Myös aikuisille.

”Mun äiti sentään antoi mulle nimen, joka merkitsee jotain: Hyytelö!”

Voihan Tiina Winter! Ihan huikeeta nähdä ihminen, jonka tuntee jostain toisesta maailmasta, teatterin lavalla. Sitä luulisi, että kun näkee Tiinan lavalla, kuvittelee hänelle koripallotossut jalkaan ja pallon käteen, mutta ei. Lavalla Tiina ei ollut koripalloilija, eikä edes Tiina, lavalla Tiina oli Leena. Pippurinen isosisko-äiti, joka laittoi Kadonneet pojat järjestykseen. Väliajalla Säde kysyin, että voidaanko tulla katsomaan se toinenkin näytelmä, missä Tiina on. Tottakai! Kyseessä on Kouvolan teatterin musikaalikomedia Herrasmieshuijarit. Ilmoitan nyt julkisesti, että me ollaan Tiina-faneja ja kaikki mitä tästä eteenpäin Kouvolan teatterin näytelmistä kirjoitan, on puolueellista.

Leena (Tiina Winter) ja Kadonneet pojat. Kouvolan teatteri. Kuva Tavaton Media.

Saatan jatkossa fanittaa myös Petteri Hautalaa (Peter Pan) ja Panu Poutasta. Teen asiasta lopullisen päätöksen vasta, kun olen nähnyt nuoret miehet joissan toisissa rooleissa. Eli odottakaamme Herrasmieshuijareita!

Peter Pan (Petteri Hautala) ja Kapteeni Koukku (Niina Petelius-Lehto). Kouvolan teatteri. Kuva Tavaton Media

Peter Paniin oli kivasti ujutettu sisään vitsejä, jotka vain aikuiset tajuaa. Se on aina mahtava tunne, kun aikuiset nauraa ääneen ja lapset katsomossa katsovat vanhempiaan silmät selällään ja ihmettelevät, että mikä nyt oli hauskaa?! Ai muistanko yhtään sellaista juttua? No, kun, tota. Ööö. Minähän siis ostin itselleni pienen kauniin muistikirjan, jota voin kuljettaa mukanani teatterissa, että voin vaikka väliajalla kirjata muistiin kivoja sutkautuksia, jotka voisin sitten laittaa tänne. Kuinka ollakaan, se muistikirja oli kotona. Että just nyt ei muistu mieleen muuta, kun että, pallomeri on kannella ykdeksän ja merirosvotkin shoppailee taxfreessä.

Muistikirja. Pieni ja sievä. Eikä tietenkään mukana.

Mitä olisi Peter Pan ilman merirosvoja ja Kapteeni Koukkua? Repesin, kun ensimmäisen kerran näin merirosvot. Mielettömän hyvä idea pukea heidät heavy-motoristeiksi. Nahkapuvut niitteineen oli ihan huippu ja Jurassic Park T-paidasta tulee lisäpisteitä! Jostain syystä me ei tännä lämmetty Petelius-Lehdon Kapteeni Koukulle. En osaa sanoa miksi.

Mikä Kapteeni Koukku olisi, jos sillä ei olisi koukkua? -Kapteeni Käsi

Mitä Säde halusi ottaa esiin näytelmästä

  • Helinä Keiju oli toteutettu mahtavasti.
  • Hienot lavasteet. Lavastajilla on mieletön mielikuvitus ja ammattitaito. Yhdellä lavalla Kultasen perheen koti, Mikä-Mikä-Maa, merirosvolaiva, poukama…
  • Kiva nykyaikaisempi twisti, että oli glitteriäja kimallusta ja räikeitäkin värejä. Hyvä, ettei lavasteet ja puvustus ole kuin suoraan Disneyn animaatiosta.

Yritän aina mennä teatteriin niin, etten ole ottanut näytelmästä liikaa selvää. Siksi en lue teatteriarvioita tai blogipostauksia näytelmistä, ne nimittäin usein spoilaa liikaa. Pitää jättää katsojalle itselleen koettavaksi ne asiat. Pyrin itsekin jättämään spoilerit pois meidän teatteriartikkeleista. Mutta. Koska Peter Pan vetelee jo viimeisiään, paljastan jotakin. En ollut ollenkaan ajatellut, että miten toteutetaan Helinä Keiju. En itseasiassa ollut älynnyt koko Helinä Keijua, kun häntä ei ollut missään teatterin sivuilla olevissa lehdistökuvissakaan. SPOILER ALERT! Helinä oli valoa, helinää ja kilinää. Ihanasti toteutettu! Pieni punainen valopilkku, joka lenteli vauhdilla sinne ja tänne. Ja Helinällä oli oma kolo puussa. Siellä se helisi ja kilisi silloin, kun ei lennellyt.

Yhtä asiaa etenkin ensimmäisellä puolikkaalla mietin. Tappamista. Näytelmässä oli monta monta kohtaa, jossa puhutaan tappamisesta. Milloin Kadonneet pojat haluaa tappaa jonkun, tai Koukku ampuu merirosvoa. Joo, se kuuluu Peter Paniin. Merirosvot on pahiksia ja Koukku haluaa Peter Panin hengiltä ja niin edelleen. Mutta kuitenkin! Kyseessä on lastennäytelmä. Tänäänkin yli puolet katsojista oli vyötärönmittaisia pikkupalleroisia. Ihania, lutusia, viattomia, joille pitäisi opettaa, että tappaminen on väärin. Minun mielestäni tappamisen ei pitäisi olla viihdettä lastenteatterissa. Eikä sen, että vahingossa ammutaan kaveria. Siinäpä jollekin käsikirjoittajalle/ohjaajalle pohdinnan aihe, miten toteuttaa Peter Panin tyyppinen näytelmä niin, ettei tappaminen korostu liikaa.

Peter Panin näytöksiä on vielä jäljellä kaksi. To 7.11. ja to 14.11.. Molemmat näytökset alkaa klo 10:00. Jos satut syyslomailemaan vasta tuolloin, mene teatteriin! Se kannattaa!

Janna