Toronto-päivä

Viimeisen kokonaisen Kanada-päivämme vietimme parhaassa mahdollisessa seurassa tutustuen Hockey Hall of Fameen ja CN Toweriin. Karen ja hänen lapsensa Leighton ja Davis sekä Suzanne ja hänen lapsensa Ryan, Megan ja Logan pitivät meille seuraa koko päivän. 
Aloitimme päivän tapaamalla Hockey Hall of Famessa. Tai itseasiassa meidän päivämme alkoi Mississaugassa yrittämällä tavoittaa joku ihminen DNA:n asiakaspalvelusta, koska Mikan puhelin ei edelleenkään toimi. Sähköpostia asiasta on laitettu jo kolmesti, yhteenkään niistä ei ole vastattu. Tänään aamulla chattasin asiakaspalvelijan kanssa. Hän sanoi, ettei voi kyseisessä asiassa auttaa. Käski soittamaan asiakaspalveluun. Kokeilin, sinne oli jono. En jäänyt jonottamaan 2,5 dollarin minuuttitaksalla. Mikalla alkaa olla pinna asian kanssa loppuun palanut. Koko perheen liittymät vaihtaa DNA:lta jonnekin muualle, kunhan kotiudumme.
Joka tapauksessa aamulla siis suuntasimme Toronton ruuhkaan. Navigaattorin mukaan matkaan menee aikaa 23 minuuttia. Navigaattori ei tietenkään huomioi ruuhkia. Todellinen matka-aika oli 45 minuuttia ja koska klassisesti lähdimme vähän myöhässä, olimme myös perillä myöhässä. Löysin kuitenkin parkkihalliin, jonka olin eilen illalla netistä bongannut, vaikka siinä kohtaa kun navigaattori sanoi ”käänny oikealle” oli tie poikki… Muutamalla mutkalla perille, koko päivä kyseisessä parkkihallissa 14 dollaria. Ei paha.
Hockey Hall of Fame (HHOF) oli mahtava paikka. Pääsimme laukomaan kiekkoja, näimme 3D elokuvan, otimme valokuvia Stanley Cup -pokaalin (kopion) kanssa. Minä pelasin tiukkaakin tiukemman pöytälätkämatsin pienen Davisin kanssa ja hävisin täpärästi jatkoajalla. Kivaa oli!

Janna vs. Davis

 

Suzannen lapset
Megan, Logan ja Ryan

Karenin lapset
Davis ja Leighton (Blake oli leirillä)

Scary faces…

Lukittuna holviin…

Mitä Janna edellä, sitä lapset perässä…

HHOF:n jälkeen suunnistimme Suzannen opastuksella CN Toweriin. Neljänkymmenen minuutin jonottamisen jälkeen pääsimme 364 metrin korkeudessa olevalle näköalatasanteelle. Näkymät Toronton yli olivat huikeat! Kävimme myös kerrosta alempana olevalla lasilattialla. Mahtava tunne seisoa kolmen ja puolensadan metrin korkeudessa lasin päällä. 

CN Tower

Lasilattialla yli 300 metrin korkeudella.

Mika, kolme naista ja kuusi lasta <3
Päätimme päivämme Jack Astor’s – ravintolaan. Suosittelen lämpimästi, jos joskus pyörit Torontossa. Heidän ihana valkosipulijuustoleipänsä vei kielen mennessään. Hyvän ruuan lisäksi ravintola saa plussaa siitä, pöydillä oli rullapaperia, johon sai piirtää. Tässä minun taideteokseni. Kaikki yhtä suurta perhettä:

Tämä oli ihana päivä. Kiitos Karen ja Suzanne. Teitte päivästä ikimuistoisen. Minulla tulee teitä iso ikävä!
Oli hienoa seurata, miten Säde meni kuin kala vedessä Karenin ja Suzannen lasten kanssa.
Meillä on Säteen kanssa ollut puhetta, että seuraava matkakohde, jota varten säästämme tulee olemaan Lontoo 2016. Heti kun olimme jättäneet haikeat hyvästit ystävillemme, sanoi Säde, että Lontoo voidaan jättää väliin, tullaan tänne uudestaan ja silloin suoraan Kanadaan tapaamaan hänen uusia ystäviään! Laskimme, että se onnistuisi ehkä neljän vuoden kuluttua. Eli seuraava projekti taitaa olla Kanada 2018 🙂
Kello on nyt täällä puoli kaksitoista illalla. Pyykkikone pyörii ja matkalaukut ovat levällään. Aamulla on tarkoitus startata viimeistään kymmeneltä. Silloin meillä on yhdeksän tuntia aikaa ehtiä Moosicissa seitsemältä alkavaan baseball-peliin.
Hyvää yötä Mississaugasta!
Janna