Viimeinen päivä auringossa

Hola!
Kirjoitan tätä viimeisen Espanja-päivän blogipostausta kotona pari päivää kotiintulon jälkeen. Miksi? Koska onnistuin sujuvasti TAAS hukkaamaan koko tekstin.
Malaga-päivän tekstin hukkasin tabletin Wordilla ja tämän viimeisen päivän tekstin hukkasin bloggerilla. On siis molemmat koettu…
Lauantaiaamuna nukuimme Säteen kanssa pitkään. Olimme kotiutuneet Malagasta myöhään ja minä olin vielä yöllä kirjoittanut blogia. Kun unihiekat oli pesty silmistä, suuntasimme tapaamaan Mr. Tattoota. Mr. Tattoon Facebook-sivu. Olen jo viisi vuotta tiennyt, että jonakin päivänä tämän kyseisen tatuoinnin otan, nyt oli se päivä!
Säde lähti mukaan ja seisoi vieressä koko ajan. Hauskasti liikkeessä soi samaan aikaan biisi ”Stand by Me”. Vasemman käsivarren sisäsyrjään tuli tatuointi veljeni muistoksi. Samalla otin sydäntatuoinnin vasempaan nimettömääni. 




Tatuoinnin jälkeen kävimme Säteen kanssa rantakadulla ostoksilla. Fuengirola-magneetti puuttui vielä ja muutama postikorttikin oli vielä laittamatta. Ostosten jälkeen istuimme rantakadulla jäätelöllä ja katselimme merelle. Yritimme kumpikin imeä varastoon mahdollisimman paljon valoa.
Fuengirolan rantakatu, vaikken siellä kovin montaa kertaa käynytkään, on ihan ehdoton suosikkipaikkani Fuengirolassa. Siellä voi istua penkillä tai kivetyksellä ja ihailla merta. Elo on kiireetöntä ja rauhallista, rentoa. Voit mennä istumaan hiekalla tai käydä uittamassa varpaasi vedessä. Syödä ravintolassa, tehdä matkamuisto-ostoksia. Syödä jäätelöä! Voit jopa ajaa autolla ja ihailla maisemia. Meri, hiekkaranta, kävelytie, autotie, kävelytie, kauppoja ja ravintoloita. Illalla rantakadulta näkyy Benalmadenan valot. Rannalla on toki myös leikkipaikkoja ja pieni huvipuisto!
Iltapäivällä kirjoitin koripallo-ottelun blogikirjoituksen ja alkuillasta suuntasimme koko poppoo kauppakeskus Miramariin. Meitä kun oli se kuusi henkeä, tein minä autolla kaksi reissua, että saatiin kokoporukka paikalle. Se on muuten jännä, miten nopeasti paikassa kuin paikassa oppii ajamaan. Casa Kummila – Miramar -väli meni jo kuin vanhalta tekijältä. Viimeinen ateria (kuulostaapa raamatulliselta) syötiin porukalla missäpä muualla, kuin PadThaiWokissa, josta oli tullut Säteen (ja ehkä minunkin) ehdoton suosikki! PadThaiWokin kotisivu.. Tilasimme Säteen kanssa yhden gluteenittoman extra-annoksen seuraavan päivän kotimatkaa ajatellen. Om nom nom nom.
Ruuan jälkeen menimme kauppakeskuksen katolle ihailemaan joulumaata iltavalaistuksessa. Vaikka ”lumi” olikin tekolunta, oli siellä kaunista! Sanoin Minnalle ja Janille, että heilläkin on nyt valkoinen joulu, johon Jani pääsi tietysti kuittaamaan, että siellä on todennäköisesti valkeampi joulu kuin Suomessa. Se jää nähtäväksi!
Koko päivän kokokohta oli se, kun Jani, Rasmus ja Säde menivät ajamaan cartingia. Kun Jani oli sanonut Säteelle, että he menevät Rasmuksen kanssa, tuli Säde silmät vilkkuen kysymään saisiko hänkin mennä. Totta kai! Jani-kummi antoi Säteelle pikakurssin siitä, miten mutkassa ei jarruteta, vaan pitää jarruttaa ennen mutkaa ja sinne ne lähti!

Tässä Säteen ajonäyte!
Rasmus oli Janin kanssa samassa autossa ”sivuvaunussa”. Rasmuksella oli oma ratti, polkimista en tiedä. Epäilen kyllä, että auto totteli vain Janin ohjausta.  Säde ajoi itsekseen. Me Minnan ja Samun kanssa katsottiin turva-aidan takaa ja meillä kaikilla oli niin hauskaa! Pikkuruinen Samu piti aidan pienoista kiinni ja pärisytti suutaan koko ajan.  
Illalla oli edessä vääjäämätön, eli pakkaaminen. Olimme Säteen kanssa iltapäivällä hieman jo pakkailua aloittaneet, mutta kun Minna ja Jani lähtivät nukkumaan klo 22:30, meidän huoneessa näytti vielä tältä.
Kaksi tuntia myöhemmin kaikki tavarat olivat matkalaukuissa ja matkalaukut painoivat sallitun määrään. Ei. Ei todellakaan onnistuttu pakkaamaan niitä ekalla kerralla niin, että sallittu kilomäärä (20 kg per laukku) olisi alittunut. Ensimmäisellä kerralla taisi ylipainoa olla vajaa kolme kiloa ja vajaa neljä kiloa. Siitä sitten karsittiin. Onko jotain mitä voi jättää tänne ja mitä siirretään käsimatkatavaraan. Taisi olla kolmas punnituskerta, kun tultiin siihen tulokseen, että nyt on hyvä.
Puoli yhen aikaan viritimme puhelimet herättämään neljältä. Unta luvassa siis huikeat kolme ja puoli tuntia!
Janna