Voca People – musiikin ilotulitusta ilman soittimia

Salin valot samuvat. Hetken ajan on ihan pimeää. Kuuluu outoa meteliä ja näyttämölle syttyy himmeät valot, joiden kajossa kokonaan valkoisia hahmoja kävelee lavalle. Tai ehkä tepastee. Kyllä, se kuvaa liikkumista paremmin. Hahmoilla on päällään valkoiset puvut, jaloissaan valkoiset kengät, käsissään valkoiset käsineet ja päissään valkoiset kypärämyssyt. Heidän kasvonsakin on maalattu valkoisiksi. Ja huulet punaiseksi(?!). Hahmot pitävät ihmeellistä ääntä ja katselevat arkoina ympärilleen.

Hahmot pysähtyvät näyttämön reunalle. Katselevat uteliaina ympärilleen, näkemättä muuta kuin toisensa. Pisin hahmoista tarttuu kuvitteelliseen lampun naruun, nykäisee siitä, sanoen samalla klik-klik. Kirkkaat valot syttyvät katsomoon, valkoiset hahmot pelästyvät ja yleisö ulvoo naurusta. Pisin hahmoista vetää lampun narusta, klik-klik. Katsomo on taas pimeä. Näin alkoi Voca People -esitys, jota kävimme Säteen kanssa katsomassa Helsingin kulttuuritalolla elokuun puolivälissä.

Matkalla Helsinkiin Säde kysyi minulta, että mitä me olemme menossa katsomaan. Sanoin, että valkoiseksi pukeutuneita ihmisiä, jotka laulavat ja beat boxaavat. Ovat kuulemma maailmankuulu ja mielettömän suosittu. Muuta en tiedä. Muuta en etukäteen halunnut tietää. Joskus on kiva mennä katsomaan jotakin ilman ennakko-odotuksia.

Saavuttuamme Helsingin Kulttuuritalon huudeille, törmäsimme pahemman laatuiseen parkkeerausongelmaan. Ajoimme siksakkia ja ympyrää, neliötä ja kuutiota vartin verran ja ei niin pitkäpinnaiselta kuskilta, siis minulta, alkoi jo mennä pinna. Kellokin läheni uhkaavasti kuutta, esityksen alkamisaikaa. Onneksi aina Kulttuuritalon ohi kurvatessamme, huomasimme, että jono ovella oli edelleen pitkä. Löysin parkkipaikan. Jostain. Säteelle sanoin siinä vaiheessa, että muistuttaa minua, etten enää ikinä koskaan milloinkaan varaa meille mitään lippuja kulttuuritalolle. ja jos sen ihan vahingossa erehdyksessä menen tekemään, viedään auto hyvissä ajoin jonnekin kuuseen ja hypätään julkiseen kulkuvälineeseen.

Takaisin saliin. Kun valoja on sytytetty ja sammutettu vielä muutaman kerran niin, että jokaisella kerralla valkoiset hahmot pelästyvät/kauhistuvat ja yleisö ulvoo naurusta, päästään asiassa eteenpäin. Yleisölle käy selväksi, että valkoiset hahmot tulevat Voca-planeetalta. Heidän aluksestaan loppui energia ja he laskeutuivat Maahan lataamaan aluksen akut. He ovat Voca Poeple – Voca-ihmiset. Me, jotka asumme Maassa, olemme Earth People – Maan asukkaat.  Voca-ihmisten aluksen akut latautuvan musiikin energialla ja siihen he tarvitsevat maan asukkaiden apua.

Hahmoista pisin Scratcher, toimii tulkkina. Hän lataa englanninkielen päähänsä katsojan päästä. Minäkin teen just ihan samalla tavalla joka kerta, kun menen uuteen maahan. Kosketan toisen päätä, tärisen vähän aikaa, ja osaan puhua maan kieltä. Jep. Tätä samaa tekniikkaa käytetään esityksessä useaan eri otteeseen. Voca-ihmiset seisovat rivissä ,muodostaen ketjun pitäen käsiä toistensa olkapäillä. Scratcher seisoo ensimmäisenä, koskettaa katsojan päätä ja lataa itseensä Maan musiikin historian, jolloin tieto latautuu heihin kaikkiin. Seuraavaksi he luonnollisesti esittävät Maapallon musiikin historian. Wau!

Kuva: voca-people.com

Esiintyjiä on kahdeksan. Heidän nimensä ovat: Captain Beat on, Scratcher, Tubas, Tenoro, Bari-tone, Alta, Mezzo ja Soprana.Nimensä luonnollisesti viittaavat heidän ”rooliinsa”. Kun esittelyssä jokainen antaa ääninäytteen, haukon henkeäni: ”Miten upeat äänet heillä onkaan!” Tiedätkö sen tärinän, jonka tunnet, kun kuuntelet musiikkia, jossa on kunnon bassot? Sen miten se basso hakkaa sinussa sisällä asti? En ole koskaan, ikinä, milloinkaan kokenut sitä samaa tärinää ihmisäänen tuottamana. Tuolloin koin. Wau!

Yleisö on otettu todella hyvin mukaan esitykseen. He ”kuuntelevat” eri katsojien musiikin koskettamalla heitä päähän. Edessä istuvan parin naisella soi päässään häämarssi, miehellä: ”Sex, sex, sex, sex.” Voit varmasti jo kuvitella miten yleisö nauraa. Viereisessä katsomossa miehen päässä soi jotain, en enää muista mitä ja seuralaisellaan soi päässä: ”Sex, sex, sex.” Mitä tekee Voca People? Vaihtaa äsken mainittujen parien naiset päikseen. Ja yleisö ulvoo naurusta.

Voca People nousi raketin lailla minun Kerran kuussa kulttuuria -suosikiksi jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. En ole koskaan ollut seuraamassa esitystä, jossa nauran lähes koko ajan. Tai ehkä olen, mutta ei se esitys ole voinut olla näin hyvä! Poskiin sattui ihan kamalasti. Nauramisen lisäksi erilaiset WAU-efektit, kuten elokuvamusiikkiosuuden Titanic, nosti ihon kananlihalle. Ihmisenä, jolle laulaminen on ollut iso osa nuoruutta, tämä osui ja upposi syvään.

Tässä teille maistiaisia TV-sarjojen musiikista:

Seuraan Sädettä esityksissä, joissa käymme. Silleen vaivihkaa sivusilmällä niin, että hän joka kerta huomaa minun tarkkailevan häntä. Oli ihanaa huomata, miten Sädekin nauroi vapautuneesti lähes koko esityksen ajan. Se aika, jota hän ei nauranut vapautuneesti, oli ne hetket, kun Voca People haki yleisöstä väkeä mukaan esitykseen. Silloin Säteen kasvoilla oli lähes kauhunsekainen ilme. Istuimme nimittäin sopivasti permannolla, keskikatsomon neljännen rivin päässä. Siinä silleen sopivasti hollilla. Siitä lähti väkeä edestä ja takaa sekä käytävän toiselta puolelta ihan meidän kohdalta. Täytyy sanoa, että hyvin osasivat valita katsomosta juuri ne, jotka lähtivät hommaan mukaan!

Mietin, että meidän pitäisi Säteen kanssa alkaa antamaan tähtiä näille esityksille, joissa käymme. Tämä saisi multa kuusi kautta viisi! Nyt on rima korkealla!

Suosittelenko teille? KYLLÄ! Suomeen eivät näillä näkymin ole hetkeen tulossa, mutta ainahan voi käydä katsomassa heitä jossain muualla. Jos vaikka sattuvat matkan varrelle. Voca People kiertää maailmaa useammalla kokoonpanolla. Kiertueaikataulun löydät täältä.

Aurinkoista kulttuurisyksyä sinulle <3

Janna

Ps. Seuraavaksi Lahden kaupunginteatterin Nunnia ja Konnia -musikaali ja sen jälkeen Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito -musikaali. Ihanaa, kun on jotain, mitä odottaa!