Voiko Gibraltarilla eksyä?

Hola!

Aamulla starttasimme Casa Kummilasta Fuengirolasta ja ajoimme Marbellan läpi Gibraltarille. Emme siis pysähtyneet Marbellassa ollenkaan. Autoja siellä oli huomattavan paljon enemmän kuin parkkipaikkoja ja koska emme sieltä varsinaisesti mitään kaivanneet, katselimme maisemat auton ikkunasta ja ajtkoimme matkaa.

Gibraltarin rajan ylitys sujui ongelmitta. Autojonossa muiden perässä. Ensin näytettiin passit Espanjan viranomaisille ja 50 metriä myöhemmin Gibraltarin viranomaisille. Ja hupsis. Niin oli vaihtunut valtio!

Siellä se näkyy, Gibraltar!

Muutama fakta Gibraltarista

Gibraltar. Pieni Britannian merentakainen alue, joka sijaitsee Espanjan eteläpuolella. Gibraltarin pinta-ala on huikeat 6,5 neliökilometriä. Vertauskohtana käytettäköön meille kouvolalaisille tuttua Repoveden kansallispuistoa, jonka pinta-ala on 15 neliökilometriä. Repovedelle mahtuisi siis kaksi Gibraltaria!

Gibraltarilla on asukkaita 33 000 (aika hirrrveen paljon enemmän kuin Repoveden alueella) ja ottaen huomioon sen, että 40% Gibraltarin maa-alasta on luonnonsuojelualuetta, voimme päätellä, että Gibraltarin asukkaat elävät TIIVIISTI.

Gibraltarin hallitsija on kuningatar Elisabeth II, jota edustaa Gibraltarin kuvernööri.

Gibraltarista kerrottakoon vielä se, että siellä ei harjoiteta maanviljelyä, sillä ei ole omia energianlähteitä eikä sillä ole omia pohjavesivaroja. Sen sijaan heillä on oma valuutta; Gibraltarin punta (GIB). Sen arvo on sama kuin Englannin punnalla, joita hyväksytään maksuvälineenä Gibraltarilla, mutta Gibraltarin puntaa sen sijaan ei hyväksytä maksuvälineenä Britanniassa. Niin tai näin. Matkailijan paras maksuväline on Visa-kortti!

Meillä ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa Gibraltarin varalle. Paitsi tietysti paikallisen ostoskadun ratsaaminen ja mahdollisesti ylös näköalatasanteelle meneminen. Ajoimme Gibraltarin katuja lähinnä muuta liikennettä seuraten. Siinä vaiheessa, kun bongasimme kaapelihissin parkkipaikan, olin juuri ajanut ohi sen risteyksen, mistä sinne piti kääntyä. Ei sen väliä. Jatketaan matkaa autolla.

Tienviitat näyttivät tietä kohti huippua. Ja mehän seurataan tienviittoja! Mutka, toinen, kolmas. Koko ajan ylöspäin. Ja aina vaan kapeampia katuja. Tulimme vähän parkkipaikkaa muistuttavalle alueelle, jossa vartija juuri käännytti meidän edessämme ajavan autoon takaisin ja pysäytti meidät. Autolla ei saa ajaa ylös. Vaihtoehtoja on kolme: ajatte alas ja menette kaapelihissillä, hyppäätte taksiin tai kävelette. Kolmas vaihtoehto suljettiin heti pois, koska allekirjoittaneella on edelleen rakko vasemman jalan päkiässä. Sattuu. Auts. Mennään kaapelihissillä. Vartija sanoo, että taksilla pääsee halvemmalla. Kaapeli hissi maksaa 20 € per nenä + liput jonnekin. Taksi maksaa kympin per pää ja jotain lippuja ei tarvitse ostaa. Taksi on lähdössä ihan kohta. Pikainen neuvonpito. Juu mennään taksilla ja mitä kävi? Se taksi (pikkubussi), jonka kyytiin meidän piti mennä, tulee mutkasta ja ajaa vartijan ohi, eikä huomaa, että vartija viittilöi sitä pysähtymään. Vartija juoksee kopille, yrittää soittaa taksille tai jotain. Samaan aikaan vuorelta tulee alas autoja sekä Espanjan että Gibraltarin kilvissä (ajateltiin, että jos sinne ei saa ajaa kuin Gibraltarin kilvillä) ja samaan aikaan, kun me hölmöinä odotetaan ja vartija soittaa kopistaan jonnekin, meidän ohi ajaa autoja ylös vuorelle. Mitä???

Neuvonpito. Vartija edelleen kopissa. Äh. Käännytään ympäri ja mietitään mennäänkö kaapelihissillä. Alhaalla seurasimme Europa Point -kylttejä. Sen verran muistin lukemistani nettijutuista, että siellä on majakka. Sinne siis. Ilmainen parkkipaikka, jossa oli tilaa vaikka muille jakaa! Focus parkkiin ja kävelemään. Siitä me merenrannasta katseltiin salmen yli 12 km päässä olevaa Afrikkaa. Kai tässä kohtaa pitäisi sanoa jotakin todella hienoa, mutta samalta se näytti kun mikä tahansa maa (tai maanosa) meren takaa katsottuna. Ei miltään. Lisää valokuvia ja autoon.

Ibrahim-al-Ibrahim-moskeija Europa Pointissa.

Siellä se Afrikka on!

Europa Pointin majakka ja Säde.

Tulimme Europa Pointiin vasemmalta, lähdetään siis oikealle. Kiersimme koko Gibraltarin. Siihen meni ehkä vartti. Säde räpsi ikkunasta kuvia ja haukoimme vuorotellen henkeämme, kun maisemat oli niin jylhät. Kun ympyrä sulkeutui, oli aika etsiä parkkipaikka. Jep. Taas asia, joka on helpommin sanottu kuin tehty. Kun bongaa parkkipaikan, on aina ajanut sen risteyksen ohi, josta sinne olisi piti kääntyä. Ympäri ja takaisin. Meidän onneksemme yksi auto oli juuri lähdössä, joten saimme parkkipaikan helposti!

Ihmisten ystävällisyys välillä yllättää. Tänään se yllätti siellä parkkipaikalla. Olimme Säteen kanssa kävelemässä kohti parkkimaksuhärveliä, kun viereisen auton väki tuli paikalle ja nainen huusi meidän perään. Olivat maksaneet koko päivästä ja olivat lähdössä. Antoivat parkkilippunsa meille <3

Jos vaihtoehtona on kävellä oikeaan ja vasempaan, joista toinen on oikea suunta ja toinen väärä, niin mitä luulet minne menimme? V niin kuin vasen, joka oli myös v niin kuin väärä suunta. Ja taas Jannan vasen päkiä kiitti! Onneksi kyseenalaistimme suunnan melko nopeasti, tarkistimme suunnan navista ja käännyimme ympäri.

Pari sataa metriä siihen toiseen suuntaan ja saavuimme Gibraltarin Main Streetille, joka on kävelykatu täynnä kauppoja. Oli vaateliikkeitä, (paljon) koruliikkeitä, elektroniikkaliikkeitä, pikkuruisia matkamuistomyymälöitä, ravintoloita. Mitä nyt tuollaisilla kaduilla yleensä on. Meidän huikeat shoppailumme olivat tuliaisia ja postikortteja.

Main Streetin yläpäässä iski nälkä ja suuntasimme ”englantilaiseen” pubiin. Minä tilasin perinteisen eglantilaisen Fish & Chips annoksen ja Säteelle grillattua kananrintaa ja ranskalaisa. Säteen kana oli todella hyvää! Mitä siihen Fish & Chips annokseen tulee… En ole koskaan syönyt sellaista oikeaa annosta, Ja jos tuo tänään nautittu oli se oikea perinteinen Fish & Chips, niin en ehkä välttämättä sitä toista kertaa halua syödäkään. Taikinakuoressa uppopaistettu kala ei ollut mikään huikea makuelämys. Nälkä kyllä lähti!

Ravintolassa ollessamme Säde rupesi käymään järjestelmäkameran kuvia läpi ja huomasi, että jokaikisen Gibraltarilla otetun kuvan kohdalla oli ”ei voi näyttää”. Siis mitä? Kaikki kuvat? Oikeesti? Päätettiin, että irrotetaan autolla muistikortti ja laitetaan se tablettiin, tarkistetaan näkyykö kuvat sillä vai ei.

Matkalla autolle törmäsimme tähän. Pakkohan sinne oli mennä sisään! Jotain sieltä tarttui mukaankin. Juuri äsken maistoimme ostoksiamme ja ihan suklaalta ne maistui!

Kameran muistikortin laittaminen tablettiin ei pelastanut mitään.  Yhtään kuvaa ei näkynyt. Mitä tehdään? Ajetaanko Gibraltar uudelleen ympäri ja otetaan kuvia puhelimella? Joo! Niin me tehtiin ja vaihtelun vuoksi ajettiin nyt myötäpäivään, kun edellinen kierros oli menty vastapäivään. Räps, räps ja räps. Meillä on kuvia Gibraltarilta!

Nää talot on ihania ja aivan mielettömällä paikalla!

Myös Gibraltarilta pääsee Taikaministeriöön!

Niin pieni kuin Gibraltasr onkin, voi  sinnekin eksyä. Fiksuna tyttönä päätin, että osaanhan mitä täältä pois ajaa ja taas yksi väärä käännös ja oltiin sellaisilla yksisuuntaisilla pikkukujilla, että sain taas ajaa kieli keskellä suuta. Navi päälle ja parin mutkan kautta päädyttiin sille tielle, miltä oikeasti osasin maasta ulos.

Kun talojen seinät hipoo Focuksen sivupeilejä…

Siinä se oli, meidän Gibraltarin reissu. Auton keula kohti Sevillaa ja ei kun menoksi.

Mitä pohjoisemmaksi ajoimme, sitä tylsemmäksi maisemat kävivät. Aakeeta laakeeta ja tasaisen tappavaa. Piristystä tylsyyteen toi Disney-musiikki, jota Säde soitti Spotifysta ladatulta soittolistalta kaiuttimen kautta. Välillä laulettiin molemmat mukana. Vaihtelua toi myös tietulli. Seitsemän euroa kaksikymmentä senttiä, kiitos.

Ilta oli jo pimentynyt, kun saavuimme Sevillan esikaupunkialueelle Dos Hermanasiin. Hotelli Mare, jossa yövymme, on viihtyisä. Auto on vartioidulla aidatulla alueella oman huoneemme oven edessä. Huoneisiin kuljetaan ulkokautta. Hotellin toistaiseksi ainoa miinus on surkea wifi. Olen melko kauan ladannut näitä kuvia tänne blogiin…

Tässä tämänpäiväinen reitti. Huomenna seikkailemme Sevillassa ja suuntaamme sen jälkeen länteen.

Säteen mielestä tänään oli tähän asti paras päivä!

Janna